Tei­ja Pii­pa­ri

Haa­vei­let­ko sii­tä, et­tä sai­sit tal­ti­oi­tua iso­van­hem­pie­si, van­hem­pie­si tai oman lap­suu­te­si ta­ri­nan? Olet ken­ties ke­rän­nyt ma­te­ri­aa­lia su­ku­tut­ki­muk­ses­ta ker­to­muk­siin, va­lo­ku­viin ja päi­vä­kir­ja­mer­kin­töi­hin, mut­ta et oi­kein tie­dä, mi­ten ja mis­tä aloit­taa?

Ei hä­tää, apu­na­si ovat nyt kot­ka­lai­set kir­joit­ta­mi­sen am­mat­ti­lai­set Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen ja Ir­ja Si­ni­vaa­ra.

– Kaik­ki ei­vät osaa tai ha­lua kir­joit­taa, mut­ta meil­tä se luon­nis­tuu. Olem­me apu­na ja tu­ke­na, ha­lu­aa ta­ri­nat joko ihan kir­jak­si tai vaih­to­eh­toi­ses­ti kir­ja­sek­si, vih­ko­sek­si tai säh­köi­seen muo­toon muis­ti­kul­le. Muis­tot ovat ar­vok­kai­ta, ja tal­len­net­tui­na niis­tä on iloa sekä it­sel­le et­tä esi­mer­kik­si jäl­ki­pol­vel­le, kan­nus­taa kak­sik­ko.

Sie­vi­nen ja Si­ni­vaa­ra pait­si tuot­ta­vat omaa kir­jal­li­suut­ta, myös pi­tä­vät eri­lai­sia kir­joit­ta­mi­seen liit­ty­viä kurs­se­ja. Ja näil­lä kurs­seil­la ta­pah­tuu yleen­sä niin, et­tä osa in­nos­tuu kir­joit­ta­maan ta­ri­noi­taan ylös.

– Mut­ta usein on myös niin, et­tä nyi­tään hi­has­ta ja sa­no­taan, et­tä hei, en osaa, ei mi­nul­la ole ai­kaa, jo­ten aut­tai­sit­ko ja kir­joi­tet­tai­siin­ko yh­des­sä, Si­ni­vaa­ra sa­noo.

Kak­si­kon mu­kaan yhä nuo­rem­mat ovat kiin­nos­tu­nei­ta omien van­hem­pien­sa ja iso­van­hem­pien­sa ta­ri­nois­ta.

– En tie­dä mis­tä se joh­tuu, mut­ta se on ai­van iha­na asia, he hy­myi­le­vät.

Tyy­pil­lis­tä on, et­tä kun omat van­hem­mat kuo­le­vat, al­kaa lap­si poh­tia, mit­kä asi­at oli­vat van­hem­mil­le tär­kei­tä.

– Mitä he ajat­te­li­vat asi­ois­ta, mil­lai­nen työ heil­lä oli, Sie­vi­nen lu­et­te­lee. – Täs­tä kai­kes­ta on var­mas­ti­kin pu­hut­tu, mut­ta ai­na ei tule niin kuun­nel­tua, ei­vät­kä kaik­ki asi­at jää mie­leen ja muis­tiin.

Pait­si koko elä­män mit­tai­sen ta­ri­nan, tal­ti­oi­da voi myös yk­sit­täi­siä pie­niä ker­to­muk­sia esi­mer­kik­si isän ka­las­tus­har­ras­tuk­ses­ta, su­vun ke­sä­pai­kas­ta tai omien koi­rien haus­kois­ta sat­tu­muk­sis­ta.

– Pie­net ta­ri­nat ovat kau­nii­ta, Si­ni­vaa­ra va­kuut­taa.

Ih­mi­sil­lä on tar­ve muis­tel­la ja su­ku­tut­ki­mus­ta har­ras­te­taan pal­jon.

– Syn­ty­neis­tä ja kuol­leis­ta on ker­ty­nyt tie­toa, mut­ta näi­den hen­ki­löi­den elä­mien si­säl­töä ei kui­ten­kaan ole kir­joi­tet­tu muis­tiin, sa­noo Sie­vi­nen.

Si­ni­vaa­ra sa­noo, et­tä it­sel­le tai lah­jak­si kir­joit­ta­mi­nen voi vie­lä ol­la suh­teel­li­sen help­poa, mut­ta jos ha­lu­aa teh­dä isom­min, kau­pal­li­sek­si tuot­teek­si, on se jo ko­ko­naan toi­nen jut­tu.

– Jo­kai­sen ih­mi­sen elä­mä on omal­la ta­val­laan kiin­nos­ta­va, mut­ta et­tä kai­kes­ta saa kiin­nos­ta­vaa, tar­vi­taan sil­loin kir­joit­ta­mi­sen us­kal­lus­ta enem­män kuin pie­ni ri­paus.