Tei­ja Pii­pa­ri

Pek­ka Sil­vol­la, 70, ei ol­lut vii­me tal­ve­na mi­tään mie­le­käs­tä te­ke­mis­tä, kun vä­hä­lu­mi­se­na tal­ve­na lu­mi­työt­kin jäi­vät vä­hiin.

Jo­tain piti siis kek­siä.

Ja niin Sil­vo sai ide­an: alan maa­laa­maan tau­lu­ja.

– Kai täs­tä ide­as­ta saan net­tiä syyt­tää, mies sa­noo ja hy­myi­lee ujos­ti. – Kat­soin siel­tä mal­lia ja tuu­ma­sin, et­tä voi­si­han sitä ko­keil­la. En ol­lut kos­kaan ai­em­min edes piir­tä­nyt, tahi maa­lan­nut, ja vain yh­des­sä tai­de­näyt­te­lys­sä käy­nyt. Hyp­pä­sin siis ai­van vie­raa­seen maa­il­maan.

Nyt Sil­von maa­laus­har­ras­tuk­seen voi tu­tus­tua Kar­hu­lan Ho­vis­sa. Ni­me­ä­mä­tön näyt­te­ly on esil­lä 7. syys­kuu­ta as­ti.

Oma­ko­ti­ta­loa Kot­kan Kar­hu­las­sa, Ot­so­las­sa, vuo­des­ta 1979 vai­mon­sa Ei­jan kans­sa asu­nut Pek­ka Sil­vo on ai­na ty­kän­nyt vär­kä­tä kaik­kea kä­sil­lään. En­nen maa­laus­har­ras­tus­taan hän oli as­ka­roi­nut pa­pe­ri­sia kuk­kia. Työ­u­ran­sa hän teki isän­sä pe­rus­ta­mas­sa pel­ti- ja le­vy­pa­jas­sa Kar­hu­las­sa. Eläk­keel­le hän jäi 63-vuo­ti­aa­na.

– Tyk­käi­sin teh­dä puu­töi­tä, mut­ta ko­to­na ei ole sil­le so­pi­vaa ti­laa. Nyt mi­nua kiin­nos­tai­si ko­keil­la myös sa­vi­töi­tä. Saa­tan myös läh­teä työ­vä­e­no­pis­toon maa­laus­kurs­sil­le.

Sil­vo on läh­töi­sin Kot­kan Puis­to­las­ta. Hän on ol­lut jo vuo­sia vai­mon­sa omais­hoi­ta­ja.

Pekka Silvon pieni maalaus ja paperiset kukat ovat vieraskirjapöydällä.

Pek­ka Sil­vo maa­laa ak­ryy­li­vä­reil­lä, kos­ka ne kui­vu­vat no­pe­as­ti. Toi­min­nan mie­he­nä hän ha­lu­aa saa­da no­pe­as­ti val­mis­ta.

– Saa­tan ko­keil­la en­si tal­ven ai­ka­na öl­jy­vä­reil­lä­kin maa­laa­mis­ta, mut­ta mal­tan­ko­han odot­taa hi­das­ta kui­vu­mis­ta, hän poh­tii.

Sil­vo maa­laa ko­tin­sa ma­kuu­huo­nees­sa. Ide­at töi­hin­sä hän saa pää­a­si­as­sa muis­ti­ku­vis­ta, ku­ten pa­ris­kun­nan Kal­li­o­luo­don ke­sä­mö­kil­tä tai taan­noi­sel­ta Nor­jaan teh­dyl­tä lai­va­mat­kal­ta. Meri, jär­vi, vuo­ret ja vuo­not ovat tois­tu­via ai­hei­ta, mut­ta myös esi­mer­kik­si ku­kat ja per­ho­set.

– Mei­dän yh­tei­nen elä­mäm­me tu­lee näi­den pa­pan töi­den kaut­ta il­mi, Ei­ja-vai­mo, Pe­kan mam­mak­si kut­su­ma, osal­lis­tuu kes­kus­te­luun. – Olem­me ol­leet yh­des­sä 53 vuot­ta, jois­ta 49 nai­mi­sis­sa. Meil­lä on kak­si ty­tär­tä ja nel­jä iha­naa las­ten­las­ta.

Iloa ar­keen tuo myös 10-vuo­ti­as nart­tu­koi­ra Pupu.

Pekka Silvo on luontoihmisiä, ja se näkyy hänen harrastuksessaan.

Kar­hu­lan Ho­vin kah­den sa­lin sei­nil­lä on Pek­ka Sil­vol­ta 25 työ­tä.

– Tyk­kään vä­reis­tä, ja se nä­kyy näis­sä, Sil­vo sa­noo ja nau­raa.

– Mus­ta­val­kois­ta ja har­maa­ta on mei­dän elä­mäm­me ol­lut, jo­ten pa­pan tau­lut tuo­vat sii­hen kai­vat­tua vä­riä, iloit­see Ei­ja Sil­vo.

Ke­hyk­set tau­lui­hin Pek­ka Sil­vo joko na­kut­te­lee it­se tai hyö­dyn­tää käy­tet­ty­jä.

– Kier­rä­tys­kes­kuk­ses­ta olen os­ta­nut edul­li­ses­ti van­ho­ja tau­lu­ja, jois­ta ir­ro­tan ke­hyk­set.

Näyt­te­lyn työt on kaik­ki tänä vuon­na teh­ty­jä. Uu­sia ide­oi­ta mu­hii mie­les­sä ja uu­sia töi­tä val­mis­tuu vauh­dil­la.

– Ko­din sei­nät al­ka­vat jo ol­la täyn­nä, myön­tää Pek­ka Sil­vo.

Pek­ka Sil­von maa­lauk­sia Kar­hu­lan Ho­vis­sa 7. syys­kuu­ta as­ti.