Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

– Lin­ja-au­ton iso rat­ti tuot­ti aluk­si on­gel­mia. Sitä jou­tui vään­tä­mään ja vään­tä­mään, ja jyr­käs­sä mut­kas­sa mei­na­si it­ku tul­la. Oh­jaus­te­hos­ti­mia ei kai­kis­sa bus­seis­sa sil­loin vie­lä ol­lut.

Näin muis­te­lee en­si­vai­ku­tel­mi­aan Kot­kan en­sim­mäi­nen nais­puo­li­nen bus­si­kus­ki Riit­ta Tai­pa­le. Hän ajoi lin­ja-au­toa lii­ken­tees­sä en­sim­mäi­sen ker­ran ke­sä­kuus­sa 1974. Riit­ta oli sil­loin 22-vuo­ti­as.

Bussien edessä vasemmalta tilausajokuljettaja Pertti Paavilainen, Riitta Taipale ja luottamusmies Tauno Tuomisalo.

Kuva: Riitta Taipaleen albumi

Jyr­ki­län ja sit­tem­min Poh­jo­lan lii­ken­teen bus­se­ja noin 40 vuo­den ajan aja­nut Riit­ta Tai­pa­le on ol­lut 11 vuo­den ajan eläk­keel­lä. Hän muis­te­lee työ­tään läm­pi­mäs­ti. Alun jäl­keen isoon rat­tiin­kin oli help­po tot­tua.

– Val­mis­tuin en­sin lai­tos­keit­tä­jäk­si am­mat­ti­kou­lus­ta, ja tein nii­tä töi­tä jon­kun vuo­den ajan. Sit­ten aloin kuor­ma-au­to­kor­tin ja me­nin Kum­pu­sen lou­hin­ta­liik­kee­seen aja­maan ki­vi­kuor­mia.

Lin­ja-au­ton ra­tin taak­se Riit­ta Tai­pa­le meni ai­ka eri­koi­sen ta­pah­tu­man saat­te­le­ma­na.

– Isä­ni Paa­vo Turkki, Jyr­ki­län toi­mi­tus­joh­ta­ja Väi­nö Jyr­ki­lä ja Kum­pu­sen vel­jek­set oli­vat kah­vil­la Met­so­lan Shel­lil­lä. Kum­pu­set ky­se­li­vät Väi­nöl­tä, ot­tai­si­ko hän mi­nut töi­hin, jos ajai­sin lin­ja-au­to­kor­tin. Mikä et­tei, Väi­nö Jyr­ki­lä tuu­ma­si.

Tilausajojen matkustajia odotellessa Riitta pelasi joskus auton takaosassa pasianssia.

Kuva: Pentti Salin

Niin­pä Rii­tal­le ur­ke­ni uu­si ura. Mie­hi­nen työ­po­ruk­ka ot­ti hä­net hy­vin vas­taan, niin myös mat­kus­ta­jat­kin.

Ker­ran kävi kui­ten­kin niin, et­tä Met­so­lan kir­kol­ta oli tu­los­sa kyy­tiin nai­nen, joka Rii­tan näh­ty­ään sa­noi: her­ra­ju­ma­la, tääl­lä on nai­nen kus­ki­na! Nai­nen las­keu­tui por­taat ta­kai­sin alas ja jäi odot­ta­maan mies­kus­kin kul­jet­ta­maa bus­sia.

– En minä sii­tä louk­kaan­tu­nut, hu­vit­ti vaan, Riit­ta muis­te­lee.

Riit­ta Tai­pa­le ajoi pal­jol­ti lä­hi­lii­ken­tees­sä. Työs­sään hän ta­pa­si pal­jon ih­mi­siä, jos­ta mo­net tu­li­vat tu­tuik­si. Usein ih­mi­set ter­veh­ti­vät si­sään tul­les­saan ja kiit­ti­vät läh­ties­sään.

– Mo­net is­tah­ti­vat etu­penk­kiin ja jut­te­li­vat mat­kan ajan. Mie­les­tä­ni mat­ka meni ra­te­vam­min sii­nä kes­kus­tel­les­sa.

– Ih­mi­set käyt­täy­tyi­vät hy­vin bus­sis­sa, ja mat­kat su­jui­vat ta­sai­ses­ti. Pait­si ker­ran mi­nut ryös­tet­tiin.

Met­so­las­sa py­sä­kil­lä ulos men­nyt mies nap­pa­si kir­je­kuo­ren, jos­sa oli se­te­lei­tä ja myy­tä­viä, rei’itet­tä­viä sar­ja­lip­pu­ja.

– Joku muu­kin nais­kus­ki oli ryös­tet­ty, ja sik­si olin lait­ta­nut enim­mät se­te­lit rep­puu­ni tur­vaan.

Riit­ta ajoi vuo­si­kym­me­net tur­val­li­ses­ti iso­ja au­to­ja.

– Pari pien­tä pe­rää­na­joa vain sat­tui.

Pyh­tääl­lä oli so­dan ai­ka­na ol­lut nai­nen lin­ja-au­to­kus­ki­na. Jyr­ki­län kot­ka­lai­sel­le kil­pai­li­ja Vilk­kaal­le nai­nen tuli rat­tiin pari vuot­ta Riit­ta Tai­pa­leen jäl­keen.

Riitta Taipale otti kukkia vastaan Jyrkilän bussifirman 50-vuotisjuhlissa.

Kuva: Riitta Taipaleen albumi

V. Jyr­ki­lä Oy ajoi myös ti­laus­lii­ken­net­tä.

– 1980-lu­vun al­ku­puo­lel­la toi­mi­tus­joh­ta­ja Sep­po Jyr­ki­lä sa­noi mi­nul­le, et­tä läh­de aja­maan Hel­sin­kiin. Sa­noin, et­tä en läh­de, en osaa. Mut­ta niin­pä sit­ten vein ve­nä­läis­tä vä­keä Wärt­si­län te­la­kal­ta Hel­sin­kiin.

– Mi­nun piti ajaa Se­naa­tin­to­ril­le, jos­ta mu­kaan tu­li­si opas. Hän oli­kin ve­nä­jän­kie­li­nen ja sa­noi, et­tä aje­taan Temp­pe­li­au­ki­on kir­kol­le ja Si­be­lius­mo­nu­men­til­le. Ky­syin, osaat­ko opas­taa, ja hän sa­noi et­tä ei osaa. Lo­puk­si opas oli oi­kein tyy­ty­väi­nen mat­kaam­me.

Tä­män jäl­keen Hel­sin­gin mat­ko­ja tuli pal­jon, ja ne oli­vat mu­ka­via ret­kiä. Pi­sin Rii­tan Suo­mes­sa te­ke­mä ti­lau­sa­jo suun­tau­tui Ou­luun. Vis­bys­sä ja Le­ning­ra­dis­sa­kin tuli käy­tyä.

Ammattilehden kansikuvassa kaksi Jyrkilän bussifirman toimitusjohtajaa, isä Väinö Jyrkilä ja poika Seppo Jyrkilä.

Kuva: Riitta Taipaleen albumi

Eräs mie­leen jää­nyt tut­ta­vuus Hel­sin­gis­sä oli bus­se­ja ah­ke­ras­ti va­lo­ku­van­nut Pent­ti Sa­lin. Hän tuli mil­loin Mes­su­kes­kuk­sen ja Lin­nan­mä­en park­kiin, mil­loin lin­ja-au­to­a­se­mal­le.

– Jos­kus hän ot­ti va­lo­ku­via mi­nus­ta­kin. Nau­roin, et­tä si­nul­la ei var­mas­ti ole edes fil­miä ka­me­ras­sa. Mut­ta kun hän lä­het­ti näi­tä ku­via mi­nul­le, huo­ma­sin ol­lee­ni vää­räs­sä, Riit­ta Tai­pa­le nau­rah­taa.