Lä­hes 30 vuo­den työ­u­ran Kou­vo­lan te­at­te­ris­sa teh­nyt näyt­te­li­jä Nina Pe­te­lius-Leh­to jää eläk­keel­le tänä ke­vää­nä. Vii­mei­sen ker­ran Pe­te­lius-Leh­to as­tuu ylei­sön eteen maa­nan­tai­na 28. maa­lis­kuu­ta kel­lo 18 jär­jes­tet­tä­väs­sä Ker­ran vie­lä, Nina! – läk­si­äi­set lem­pi­ru­no­jen pa­ris­sa -ti­lai­suu­des­sa, jos­sa näyt­te­li­jä esit­tää lem­pi­ru­no­jaan ja on te­at­te­rin­joh­ta­ja Tii­na Luh­ta­nie­men haas­ta­tel­ta­va­na.

Pe­te­lius-Leh­don te­at­te­ri-in­nos­tus al­koi 14-vuo­ti­aa­na, jol­loin hän har­ras­ti te­at­te­ria Kuu­san­kos­ken te­at­te­ris­sa. Kos­ka näyt­te­li­jän­työ ei vie­lä sii­nä vai­hees­sa tun­tu­nut unel­ma-am­ma­til­ta, hän läh­ti opis­ke­le­maan vaa­te­suun­nit­te­li­jak­si haa­vee­naan te­at­te­ri­pu­vus­ta­jan ura. Kuo­pi­os­sa teh­ty­jen opin­to­jen jäl­keen Pe­te­lius-Leh­to pa­la­si Kuu­san­kos­ken Te­at­te­riin pu­vus­ta­jak­si ja aset­tau­tui Kuu­san­kos­ken In­gin­maal­ta löy­ty­nee­seen van­haan ta­loon, jon­ka ym­pä­ris­tös­sä on ol­lut hyvä viet­tää oma­va­rais­ta elä­mää eri­lai­sia hyö­ty- ja ko­ris­te­kas­ve­ja kas­vat­ta­en.

Vuon­na 1994 te­at­te­riu­ra sai ison sy­säyk­sen eteen­päin, kun oh­jaa­ja Anu Nie­mi­nen pyy­si Nina Pe­te­lius-Leh­toa nuo­ren ty­tön roo­liin Kou­vo­lan te­at­te­rin Evak­ko-näy­tel­mään. Pe­te­lius-Leh­to oli tuol­loin jo 34-vuo­ti­as, mut­ta so­vel­tui oh­jaa­jan mie­les­tä mai­ni­os­ti lap­sen roo­liin. Täs­tä vie­rai­lus­ta al­koi ura am­mat­ti­te­at­te­ris­sa, jo­hon näyt­te­li­jä kiin­ni­tet­tiin va­ki­tui­ses­ti vuo­des­ta 1996 al­ka­en.

– Olen teh­nyt Kou­vo­las­sa iso­ja pää­roo­le­ja ja eri­tyi­ses­ti draa­mal­li­sia roo­le­ja. Par­hai­ten mi­nut sil­ti muis­te­taan nart­tu­koi­ra Sep­po­na näy­tel­mäs­tä Me­no­pa­luu, to­te­aa Pe­te­lius-Leh­to tie­dot­tees­sa.

Huu­mo­ri on­kin ai­na ol­lut kes­kei­nen osa hä­nen per­soo­naan­sa.

Vuo­si­kym­men­ten ai­ka­na Pe­te­lius-Leh­to on esiin­ty­nyt yli 80 Kou­vo­lan Te­at­te­rin näy­tel­mäs­sä. Hä­net muis­te­taan esi­mer­kik­si pää­roo­leis­taan näy­tel­mis­sä Huo­ju­va talo (1999), Toh­ve­li­san­ka­rin rou­va (2001), Oner­va (2005), Dii­va ja sen sis­ko (2012), On­nen­nu­me­rot (2015), Suu­ren­mois­ta (2016) ja Anu Pen­tik – nai­nen joka loi sa­ves­ta maa­il­man (2019). Näis­tä Toh­ve­li­san­ka­rin rou­va ja Huo­ju­va talo va­lit­tiin mu­kaan Tam­pe­reen Te­at­te­ri­ke­sän oh­jel­mis­toon.

Li­säk­si hän on teh­nyt mo­no­lo­gin Os­car ja Mam­ma Roo­sa (2011), esiin­ty­nyt imp­rois­sa ja ta­van­nut ylei­söä eri ti­lai­suuk­sis­sa. Kau­del­la 2001–2002 hän vie­rai­li Sei­nä­jo­en kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa näy­tel­mäs­sä Nis­ka­vuo­ren nuo­ri emän­tä.