JUHA KOS­KI

juha.kos­ki@ank­ku­ri­leh­ti.fi

Kot­ka­lai­nen Pirk­ko Tal­si, 77, on lait­ta­nut elä­män­sä vai­heet kan­sien vä­liin. Hil­jat­tain il­mes­ty­nyt 88-si­vui­nen, pal­jon ku­via si­säl­tä­vä teos Mi­nun­pa elä­mä täs­sä, kir­joi­tet­tu­na si­nul­le ku­vaa ny­ky­ään Pai­men­por­til­la hoi­va­ko­dis­sa asu­van Tal­sin elä­män­pol­kua ai­na lap­suu­den so­dan pom­mi­tuk­sis­ta, opis­ke­lus­ta ja muu­al­la työs­ken­te­lys­tä vuon­na 2006 Kot­kaan ta­pah­tu­nee­seen pa­luu­muut­toon.

Tal­si on ai­na ol­lut in­nos­tu­nut ru­nois­ta ja lau­sun­nas­ta. Niin­pä kir­jan lu­ku­jen ot­si­koin­ti kul­kee ka­le­va­lai­ses­sa ru­no­mi­tas­sa. Tal­sin su­vus­sa on usei­ta ru­non­lau­su­jia.

Su­ku­juu­ret ovat isän puo­lel­ta Suur­saa­res­sa ja äi­ti oli syn­ty­nyt La­van­saa­res­sa. Äi­din su­vus­ta löy­tyy mui­den mu­as­sa kuu­lui­sa ru­non­lau­la­ja An­na Pi­at­ta Kää­riä.

Syn­tyi pii­ka pik­ka­rai­nen,

pie­ni tyt­tö tyl­le­röi­nen.

Pauk­ke­hes­sa pom­mi­tus­ten,

la­sin­sir­pa­leen si­vus­sa.

Met­so­lan Ras­taan­tiel­tä Tal­si on kir­jan­nut muis­to­ja Miet­ti­sen ylei­sen sau­nan pi­ha­pii­ris­tä. Sau­nan omis­ti Juha Vai­ni­on isoi­sä.

”Lap­sil­la oli ta­pa­na ko­koon­tua leik­ki­mään kes­kel­le tie­tä Miet­ti­sen sau­nan koh­dal­le... Jun­nun per­he asui isoi­sän sau­nan pi­ha­ra­ken­nuk­ses­sa. Hän tuli por­tis­ta ter­veh­tien lap­sia. Lät­tä­hat­tu pääs­sään ja pik­ku­ken­gät ja­las­sa hän läh­ti kau­pun­gil­le.”

Vuon­na 1963 Tal­si pää­si opis­ke­le­maan as­kar­te­luoh­jaa­jak­si. Työ­paik­ka löy­tyi Es­poos­ta ke­hi­tys­vam­mais­ten Rin­ne­ko­dis­ta. Myö­hem­min Tal­si meni töi­hin SOK:lle ja siel­lä toi­mi myös näy­tel­mä­ker­ho. Tu­tuik­si tu­li­vat roo­lit sel­lai­sis­sa näy­tel­mis­sä kuin Isän van­ha ja uu­si, Jep­pe Nii­lon­poi­ka sekä Pol­tet­tu orans­si.

Näy­tel­mä­har­ras­tuk­sen an­si­os­ta Tal­si pää­si myös avus­ta­jak­si Kan­sal­lis­te­at­te­riin.

”Kan­sal­lis­te­at­te­ris­sa oli mah­ta­va haju, mikä löy­tyy vain van­hois­sa te­at­te­reis­sa. Se on pö­lyn, hien, mas­kin ja van­ho­jen vaat­tei­den ym. sei­niin tart­tu­nut ha­ju­se­ka­mels­ka.”

Kir­jan te­os­sa ovat Pirk­ko Tal­sia avus­ta­neet hä­nen sis­kon­sa sekä va­lo­ku­vaa­ja Sep­po JJ Sirk­ka. Kir­jas­ta löy­tyy­kin mel­koi­sia ku­va­har­vi­nai­suuk­sia. Pirk­ko Tal­si on hyvä ku­vaa­ja it­se­kin. Hän työs­ken­te­li ai­koi­naan kot­ka­lai­ses­sa ku­vaa­mo Ja­tas­sa.

Kir­jan kir­joit­ta­mi­nen vaa­ti sin­nik­kyyt­tä, sil­lä Tal­si sai­ras­taa Par­kin­so­nin tau­tia. Tie­to­ko­net­ta oli na­pu­tel­ta­va yh­des­sä sor­mel­la.

Kir­jan jul­kis­tus­ti­lai­suu­des­sa At­ten­don Hoi­va­ko­dis­sa Pai­men­por­til­la ker­rot­tiin myös syk­syl­lä al­ka­vis­ta Muis­tan-ti­lai­suuk­sis­ta. Niis­sä käy­te­tään apu­na Sir­kan Sa­ta­ma kajo -va­lo­ku­va­te­ok­sia.

– Tar­koi­tuk­se­na on tar­jo­ta vi­rik­kei­tä hoi­va­ko­tien ar­keen, Sirk­ka sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa van­ha va­lo­ku­va voi lau­kais­ta mel­koi­sen muis­to­jen tul­van.

– Nämä ih­mi­set ovat asi­an­tun­ti­joi­ta, he muis­ta­vat, mi­ten ta­lois­sa asut­tiin, lei­kit­tiin, mitä syö­tiin ja niin edel­leen.