Koronavuosi kiihdytti asuntokauppaa
Piha- ja parvekejumppaa Kotkassa
Kymenlaakso jatkaa leviämisvaiheessa
Kouvolassa Eskolanmäen ja Mansikkamäen kouluissa korona-altistuksia
Kiinnostus mystiikasta johti joogapolulle
Fintoilin biojalostamohanke etenee
Poliisipartio ajoi ulos tieltä Kotkassa
Päivityksen avulla bioetanolia tankkiin
Hamina sai valtiontukea lähes 200 000 euroa Mannerheimintien kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseen
Karhulan keskustan uudistamisen periaatteet selvillä
Viikon Pulinat -show
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Samoin Viikon Pulinat. Viimeisessä ohjelmassa käydään pohjalla ja noustaa huipulle eli mukana mm. parhaat/huonoimmat palat, nostalgiaa, yllätysvieraita jne.
Tuotanto: Same-eYes Oy / Citymedia.fi
Mielipide: Hyvä elämä ei vaadi kulutusjuhlaa
Meidät suomalaiset tunnettiin aikaisemmin vakaina, luotettavina ja kärsivällisinä ihmisinä. Sitten tuli 1980-luvun nousukausi juppeineen. 1990-luvun alun laman jälkeen kasvu on jatkunut näihin päiviin saakka. Se on tuonut aineellista vaurautta, mutta tehnyt meistä suomalaisista itsekeskeisempiä, lyhytnäköisempiä ja piittaamattomampia.
Korona-aika on ollut meille pakollinen pysäytys. Olemme joutuneet arvioimaan uudelleen monia elämän asioita. Emme ole enää pystyneet toteuttamaan toiveitamme ja tarpeitamme entiseen malliin. Nyt meillä olisi tuhannen taalan paikka arvioida, palaammeko entiseen itsekeskeiseen, luomakuntaa pilaavaan elämäntapaamme. Vai voisivatko arvot löytyä vanhoista, kestävistä, elämää suojelevista arvoista.
Me nuoremmat sukupolvet olemme pilkanneet sota-ajan ihmisiä, jotka säästivät kaiken ja laittoivat ”paikkaa paikan päälle”. Nyt tälle kohtuullisuudelle ja vaatimattomuudelle olisi kovasti tarvetta. Emme me tosiaankaan tarvitse joka vuosi uutta kännykkää, kun vanhakin toimii vielä ihan hyvin. Hyvä elämä ei vaadi kulutusjuhlaa vaan siihen riittää vähempikin.
Meidät suomalaiset tunnettiin kauan tunnollisuudesta ja täsmällisyydestä. Nykyisin jokainen kotiremontin teettäjä tietää, että näistä periaatteista usein tingitään. Pahimmillaan tehdään ”sutta ja sekundaa”, ja toivotaan, ettei kukaan sitä huomaa. Harvoin myöskään työt enää valmistuvat silloin kun on luvattu.
Emme myöskään ole viime vuosina arvostaneet kärsivällisyyttä vaan meistä on kasvanut kärsimättömiä nurisijoita. Aina pitäisi minun saada heti, mitä haluan. Muuten heittäydymme lattialle ja alamme huutaa kuin uhmaikäiset lapset. Jospa kasvattaisimme luonnettamme kärsivällisen odottamisen ja omien halujen syrjään siirtämisen suuntaan.
Vanhan kansan parissa tavataan vielä tyytyväisyyttä, vaikka elämästä puuttuisi monia asioita. Vaikka suomalaiset todetaan tutkimuksissa maailman onnellisimmaksi kansaksi, ottaa nurkumieli meidät nykyisin helposti valtaansa. Voisi olla paikallaan miettiä, mistä kaikesta meillä on täysi syy olla kiitollisia – ja myös ilmaista se.
Kaikkein pilkatuin hyve lienee uhrautuminen toisten puolesta. Sotavuosina ja niiden jälkeenkin moni uurasti siksi, että toisilla olisi parempi olla. 2000-luvulla uhrautumisesta tulee mieleen vain kuva itsensä uuvuttaneista ja katkeroituneista ihmisistä.
Kristinuskosta tekee nykyihmiselle käsittämättömän juuri tämä: kuinka yksi voi uhrautua kaikkien puolesta. Kun minun on mahdoton luopua edes yhdestä saavuttamastani edusta!
Uhrautuminen on kuitenkin ylevintä mihin ihminen voi ikinä kyetä; on valmis näkemään vaivaa ja jopa kärsimään muiden hyväksi. Jos tämän tekee rakkaudesta, on vaikea kuvitella mitään suurempaa.
Nämä paljon parjatut luterilaiset hyveet eivät ole juurikaan olleet kunniassa, kun itsensä toteuttaminen ja normeista vapautuminen ovat ohjanneet elämäämme. Kuitenkin juuri näiden perusarvojen varassa on kestetty sodat, kulkutaudit ja katovuodet. Ehkä ensi vuosi tuo meille uudet lääkkeet, mutta kestävät, vanhat arvot.
Petri Hiltunen
Kouvola
(05) 210 4400
PL 140, 48101 Kotka
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 4, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.