Toi­von, et­tä Kou­vo­lan kes­kus­kirk­ko säi­ly­tet­täi­siin. Sen sali on va­loi­sa ja pen­kit ovat mu­ka­va is­tua. Ik­ku­nas­ta voi kat­sel­la vaah­te­ra­pui­ta.

Mi­nut ja vel­je­ni Kari kon­fir­moi­tiin siel­lä. Käyn ai­ka usein ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa. Mum­mi­ni ja uk­ki­ni oli­vat ai­koi­naan siel­lä ru­koi­le­mas­sa.

Har­va ta­pah­tu­ma ve­tää yh­tä pal­jon ih­mi­siä kuin kir­kos­sa­kä­vi­jöi­tä. Mie­leen muis­tuu myös Rit­va Ok­sa­sen kon­sert­ti. Mi­nun Ei­no-isä­ni muis­tok­si soi­vat kel­lot.

Bi­o­lo­gi­na olen tut­kail­lut myös kau­nii­ta is­tu­tuk­sia. Nii­tä ovat esi­mer­kik­si sep­pel­var­pu, kar­ti­o­val­ko­kuu­si ja mar­ja­o­me­na­puut. Pu­na­täh­kä on ko­toi­sin USA:n pree­ri­oil­ta.

Juk­ka Peh­ko­nen (kok)

kun­ta­vaa­lieh­do­kas,

Voik­kaa