Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

– Hil­jai­suus on iha­naa. Kat­se­lem­me ik­ku­nas­ta pu­na­tulk­ku­ja, al­ku­tal­ven tuu­li­ses­sa pi­mey­des­sä lai­tam­me tu­van kak­luu­nin läm­mit­tä­mään ja puu­sau­nan läm­pe­ne­mään. Keit­ti­ös­sä läm­mit­tää puu­hel­la.

Näin ker­to­vat Suo­men pie­nim­män it­se­näi­sen osuus­kau­pan, Haa­pa­saa­ren Osuus­kau­pan uu­det kaup­pi­aat San­na ja Tero Pe­so­nen. He muut­ti­vat saa­reen lo­ka­kuun alus­sa Van­taal­ta. Haa­pa­saa­res­sa he mo­lem­mat kä­vi­vät en­si ker­ran syys­kuus­sa, ra­kas­tui­vat paik­kaan ja päät­ti­vät ot­taa kau­pan hoi­taak­seen.

Tero Pe­so­nen oli näh­nyt il­moi­tuk­sen duu­ni­to­ril­la, ja ai­em­min Kot­kas­sa asu­nut San­na in­nos­tui asi­as­ta. Mo­lem­pien oli työ­ti­lan­tei­den­sa ta­kia help­po päät­tää muu­tos­ta.

– Meil­lä ei ole muu­ta kau­pal­lis­ta ko­ke­mus­ta kuin et­tä olin 1990-lu­vun al­ku­puo­lel­la töis­sä Kar­hu­las­sa ra­vin­to­la Pika-Moc­cas­sa. Äi­ti­ni Pir­jo Ny­berg oli siel­lä vas­taa­va­na myy­jä­nä ja isä­puo­le­ni Es­ko Ny­berg soit­ti hai­ta­ria, San­na ker­too.

Tero ei ole vie­lä al­le­kir­joit­ta­nut työ­so­pi­mus­ta, sil­lä hän on pol­vi­leik­kauk­sen ta­kia sai­raus­lo­mal­la. So­pi­mus al­le­kir­joi­te­taan vas­ta ke­vääl­lä, mut­ta hän on voi­mien­sa mu­kaan ol­lut apu­na kau­pan toi­min­nas­sa.

Haa­pa­saa­res­sa Pe­so­siin te­ki­vät heti suu­ren vai­ku­tuk­sen luon­to ja se, mi­ten sy­dä­mel­li­ses­ti pa­ris­kun­ta otet­tiin vas­taan.

– Tämä ei ole sel­lai­nen zom­bie­land kuin pää­kau­pun­ki­seu­tu, Tero sa­noo läm­pi­mäl­lä ää­nel­lä.

Haa­pa­saa­ren Osuus­kau­pal­la on pit­kät pe­rin­teet. Se aloit­ti toi­min­tan­sa jo vuon­na 1907. Tämä oli val­ta­va ta­pah­tu­ma saa­re­lais­ten elä­mäs­sä. En­nen he ha­ki­vat kaup­pa­ta­va­ran­sa man­te­reel­ta tai Vi­ros­ta.

– Ha­lu­am­me teh­dä täs­tä kau­pas­ta kaik­kia pal­ve­le­van ja me­ne­viä tuot­tei­ta tar­jo­a­van. Se on yh­tä ai­kaa ruo­ka­kaup­pa, se­ka­ta­va­ra­kaup­pa ja ih­mis­ten koh­taa­mis­paik­ka. Saa­res­sa oli­jat tu­le­vat tän­ne ker­to­maan uu­ti­sia, ja tä­hän vuo­de­nai­kaan kuul­laan ta­ri­noi­ta kor­jaus­re­mon­teis­ta ja pui­den kaa­dois­ta, Tero ja San­na ker­to­vat.

Haa­pa­saa­res­sa on seit­se­män ym­pä­ri­vuo­tis­ta asu­kas­ta. Saa­ren me­ri­var­ti­oa­se­mal­la on ker­ral­laan töis­sä kol­me hen­keä.

– He ovat koh­te­li­as­ta vä­keä, ve­tä­vät kät­tä lip­paan, kun kaup­pi­aan nä­ke­vät, Tero nau­rah­taa.

Kaup­pa on tal­vi­sai­kaan au­ki tiis­tai­sin, per­jan­tai­sin, lau­an­tai­sin ja sun­nun­tai­sin, jo­ku­sen tun­nin ku­na­kin päi­vä­nä.

Kau­pas­ta ja­e­taan myös pos­tit, ja ke­säl­lä siel­tä voi ti­la­ta Al­kon tuot­tei­ta. Pe­so­set vas­taa­vat myös ben­san myyn­nis­tä ja puu­ta­va­ran myyn­nis­tä ja kul­je­tuk­sis­ta. San­na huo­leh­tii kau­pas­ta ja Tero ben­san­myyn­nis­tä ja muis­ta ul­ko­hom­mis­ta.

Tal­vel­la myyn­tiä on vä­hän, mut­ta ke­vään tul­len vä­keä al­kaa saa­pua, ja ke­sä­kau­si on to­del­la vil­kas.

– Kun on au­rin­koi­nen päi­vä ja pal­jon tu­ris­te­ja, niin kaup­pa käy, Tero ker­too. – Vii­me ke­sän kyl­mä ke­sä­kuu oli kau­pas­sa hil­jai­nen, mut­ta kun tu­li­vat hei­nä­kuun läm­pi­mät, kaup­pi­as jou­tui omal­la ve­neel­lään tuo­maan li­sää myy­tä­vää kaup­paan.

San­na ja Tero Pe­so­nen ovat ai­na ol­leet luon­toih­mi­siä.

– Kun asuim­me Van­taal­la, kä­vim­me ret­kei­le­mäs­sä ja telt­tai­le­mas­sa. Jos tänä tal­ve­na meri jää­tyy, läh­dem­me pil­kil­le ja ke­vääl­lä lai­tam­me ve­neen ve­sil­le ja ka­las­tam­me, he suun­nit­te­le­vat.

Lo­puk­si San­na ja Tero Pe­so­nen esit­tä­vät toi­vo­muk­sen: – Lai­ta sit­ten sii­hen leh­teen, et­tä kaup­pi­aat kiit­tä­vät kaik­kia tääl­lä läm­pi­mäs­tä vas­taa­no­tos­ta.

Haa­pa­saa­ri-seu­ran pu­heen­joh­ta­ja, kot­ka­lai­nen Sir­pa Ol­li­kai­nen sa­noo läm­pi­män vas­taa­no­ton ker­to­van saa­re­lais­ten hy­väs­tä yh­teis­hen­ges­tä. Po­ru­kal­la pi­de­tään huol­ta mo­nis­ta saa­ren asi­ois­ta.

Vii­me ke­sä­nä ha­vait­tiin, et­tä saa­ren kou­lun vie­res­sä ol­lut van­ha, suu­ri kuu­si oli huo­nos­sa kun­nos­sa. Syyk­si to­det­tiin la­hot­ta­ja­sie­ni, ja syk­syl­lä am­mat­ti­lais­ta pyy­det­tiin kaa­ta­maan se.

Tuo puu is­tu­tet­tiin kou­lun vie­reen vuon­na 1967, kun Suo­mi täyt­ti 50 vuot­ta. Se oli yk­si 30 000 ”ko­ti­kuu­ses­ta”, joi­ta Suo­meen tuol­loin is­tu­tet­tiin.

Mar­ras­kuun alus­sa pi­det­tiin tal­koot, jos­sa haa­pa­saa­re­lai­set polt­ti­vat kuu­sen kaa­dos­ta jää­nei­tä ha­vu­ja.

– Minä olin siel­lä tar­jo­a­mas­sa lo­hi­sop­paa ja jou­lu­tort­tu­ja, Ol­li­kai­nen ker­too hy­myil­len omas­ta, pe­rin­tei­ses­tä roo­lis­taan tal­kois­sa.