Ta­lous­tie­tei­li­jä Mau­ri Ko­ta­mä­ki kir­joit­taa, et­tä ikään­ty­mi­nen tap­poi ta­lous­kas­vun Suo­mes­sa. No, se­hän on ol­lut sel­vä jo vuo­sia, et­tä van­huk­set ovat kai­ken pa­han al­ku. Jo 40 vuot­ta sit­ten sil­loi­nen Nur­mek­sen joh­ta­ja oli sa­no­nut sil­loi­sel­le eläk­keel­lä ole­val­le en­ti­sel­le työn­te­ki­jäl­leen, et­tä van­hat olet­ten, on­gel­ma­jä­tet­tä!

Mut­ta me van­huk­set olem­me teh­neet to­del­la töi­tä, elä­mäm­me ja las­tem­me vuok­si, so­dan jäl­keen. Kah­dek­san tun­tia töis­sä, ja ko­to­na tun­te­ja ei las­ket­tu, päi­vää jat­ket­tiin yöl­lä, kun teh­tiin ko­ti­työt kä­sin. Puu­läm­mit­täi­set lie­det, kan­to­ve­si kai­vos­ta. Ruo­kaa ei saa­nut val­mii­na, se teh­tiin niis­tä raa­ka-ai­neis­ta mitä mil­loin­kin sat­tui saa­maan. Ei­kä se ol­lut ras­kas­ta, jos kaik­ki meni hy­vin ja oli lei­pää ja läm­min­tä ja lap­set­kin me­nes­tyi­vät. Ei ol­lut häi­ri­ö­te­ki­jöi­tä, pu­he­li­mia, ra­di­oi­ta, te­le­vi­si­oi­ta. Naa­pu­rien ja su­ku­lais­ten kans­sa seu­rus­tel­tiin ja au­tet­tiin, kuka sit­ten apua tar­vit­si­kin.

Olen syn­ty­nyt 1936, ja nyt tun­tuu, et­tä olem­me kas­vat­ta­neet lap­sem­me vää­rin, kos­ka lap­sen­lap­sem­me ovat näi­tä ”minä ha­lu­an sitä ja sitä”. Ku­kaan ei sano, minä teen sen ja osaa myös teh­dä, vaan kaik­ki pi­tää ol­la täy­del­lis­tä. Jo­kai­sen mie­len ja maun mu­kaan. Ja kaik­ki ovat uu­pu­nei­ta, kuka mis­tä­kin.

Olen huo­lis­sa­ni täl­läi­ses­ta maa­il­man me­nos­ta, kos­ka mis­tään ei enää neu­vo­tel­la ja et­si­tä rat­kai­su­ja so­vus­sa. Vaan on niin mon­ta miel­tä kuin ih­mi­si­ä­kin. Ja kaik­ki oi­ke­as­sa omas­ta mie­les­tään.

Mut­ta sii­tä olen eri miel­tä, et­tä kaik­ki ih­mi­set ovat tär­kei­tä omal­la pai­kal­laan, siis­ti­jät, ros­ka­kus­kit ja muut­kin puh­taa­na­pi­tä­jät. Muu­ten ih­mis­kun­ta huk­kui­si omiin jä­tök­siin­sä, vaik­ka kuin­ka hy­vin oh­jel­moi­dut ro­bo­tit sen te­ki­si­vät. Ih­mi­nen osaa muut­taa toi­min­ta­ta­paan­sa heti ti­lan­teen muu­tut­tua, mut­ta ro­bot­ti pi­tää oh­jel­moi­da uu­des­taan, ja sinä ai­ka­na voi vaik­ka joku ydi­na­se lau­e­ta tai sat­tua jo­tain muu­ta ka­tast­ro­faa­lis­ta. Ja maa­il­ma kei­kah­tai­si ra­dal­taan.

Ei­la Elo­maa