En tie­dä, ke­nel­tä pyy­tää an­teek­si, kun pe­ril­lis­ten kans­sa on tul­lut pe­lat­tua Mus­taa Pek­kaa. Omas­sa lap­suu­des­sa­ni jo vuo­si­kym­me­niä sit­ten pe­la­sim­me Af­ri­kan Täh­teä, ku­ten sa­dat tu­han­net suo­ma­lais­lap­set vuo­sien saa­tos­sa. Voit­ta­jal­le eh­kä an­net­tiin lak­rit­si­piip­pu. Ny­ky­ään pii­pun pe­säs­tä on pois­tet­tu pu­nai­set non­pa­rel­lit, et­tei lap­set in­nos­tu pii­pun­polt­toon. Täys­mus­ta pa­la­ma­ton piip­pu ei uh­kaa ke­tään.

Tu­rus­sa ol­laan päi­vä­ko­dis­ta pois­ta­mas­sa kaik­kien ai­ko­jen suo­si­tuim­piin kuu­lu­va lau­ta­pe­li, jos­sa mat­ka­taan ym­pä­ri Af­rik­kaa, Vä­li­me­rel­tä Kap­kau­pun­kiin. Mat­ka­lais­ten ja­lo­ki­viä ros­vo­a­mas­sa on ol­lut vih­re­ä­pai­tai­sia ros­vo­ja. Hei­dän naa­maan­sa on peit­tä­nyt pu­nai­nen hui­vi. Ovat­ko­han vä­rit en­na­koi­neet, mi­ten Suo­mes­sa­kin tul­laan pu­na­vih­re­äs­ti ros­vo­a­maan vi­a­ton­ta las­ten ajan­vie­tet­tä. Ve­do­taan ra­sis­miin! Kuka suo­ma­lai­nen lap­si on lan­gen­nut lau­ta­pe­lin ta­kia ih­mi­soi­keuk­sia louk­kaa­vaan käy­tök­seen?

Täl­lai­sia pää­tök­siä aja­vat tus­kin tie­tä­vät to­del­li­ses­ta ra­sis­mis­ta pal­jo­a­kaan. Ete­lä-Af­ri­kan Apart­heid oli sitä pa­him­mil­laan. Se on on­nek­si ni­tis­tet­ty. Apart­hei­din ai­koi­na­kaan ei lau­ta­pe­lin kar­tal­la ol­lut sor­ta­via val­koi­sia ai­heut­ta­mas­sa pa­ho­ja aja­tuk­sia pe­laa­jil­le. Ei­kä lap­set osan­neet n-al­kui­sia ih­mi­siä pil­ka­ta. Vä­ril­lä ei ol­lut vä­liä. Pe­laa­jien nap­pu­lat­kin oli­vat ta­sa­ver­tai­ses­ti eri­vä­ri­siä.

Min­kä­hän vä­ri­nen on maa­lais­jär­ki? Ai­na­kin si­ni­nen ja val­koi­nen on jäl­jel­lä. Si­ni­ris­ti­lip­pum­me pää­vä­rit ovat ko­vin puh­taat. Ris­ti on maa­il­man tun­ne­tuin sym­bo­li. Ris­tin sa­no­man ydin on Kris­tuk­sen rak­kaus. Sa­no­maan ei kuu­lu ter­veel­lis­tä elä­mää tor­pe­doi­vat aat­teet. Ta­ka­vuo­si­na Suo­mes­sa on kun­ni­oi­tet­tu ar­vo­maa­il­maa, jos­sa Luo­ja on luo­tua kor­ke­am­mal­la. Mo­der­nis­sa ajas­sam­me ih­mi­nen vään­tää Luo­jan oh­jan­taa vink­sin vonk­sin. Luon­nol­lis­ta hy­vää vän­gä­tään pa­hak­si. Ja pa­huuk­sia lii­al­ti nos­te­taan pal­vot­ta­vak­si.

Kai­ken muun su­vait­se­vat ei­vät tah­do su­vai­ta ter­ve­hen­ki­syyt­tä. Har­mil­lis­ta on, kun Suo­mes­sa jo päi­vä­ko­ti-ikäi­set­kin jou­tu­vat ai­kuis­ten ide­o­lo­gi­sen ai­vo­pe­sun uh­reik­si.

Kai­kes­ta mus­ta­maa­lauk­ses­ta huo­li­mat­ta Mus­ta Pek­ka ja ne­li­hen­ki­set per­he­kor­tit säi­ly­vät iso­van­hem­pien pöy­däl­lä las­ten­las­ten ilok­si. Vaih­to­eh­to­na säi­lyy vuon­na 1951 syn­ty­nyt Af­ri­kan Täh­ti. Sitä pe­la­tes­sa sa­ma­ni­käi­nen pap­pa­kin nuor­tuu.

Han­nu Hur­ri

lää­kä­ri

Kou­vo­la