Olet Kou­vo­lan kau­pun­ki päät­tä­nyt, et­tä me van­hat ja vam­mai­set em­me saa lu­men­pois­to­a­pua pi­ha­liit­ty­miim­me. Olem­me us­ko­neet saa­vam­me isäl­lis­tä huo­len­pi­toa niin kuin pe­rus­tus­la­ki ja kun­ta­la­ki hy­vin­voin­nis­ta mää­rää huo­leh­ti­maan. Toki apu­ja saa hy­vin­voin­ti­a­lu­een hal­lin­non eri läh­teis­tä, mut­ta ei käy­tän­nös­sä pi­ha­töi­hin. Mak­su­se­te­lil­lä työ tu­lee kal­liik­si ja han­ka­lak­si.

Kou­vo­lan kau­pun­ki ja­kaa hy­vin­voin­tia tur­hil­la mil­joo­nil­la eu­roil­la niil­le ta­hoil­le, joil­l­la on kyl­lik­si hy­vin­voin­tia, ky­kyä ja voi­mia. On­ko va­jaa­kun­toi­set luo­ki­tel­tu tuot­ta­mat­to­mik­si täs­sä li­be­raa­li­ses­sa yri­tys­maa­il­mas­sa? Huo­mat­kaa: he ovat ai­na mak­sa­neet heil­le mää­rä­tyt ve­rot ja mak­sut.

Suo­men hal­li­tu­soh­jel­mas­sa ja mo­nis­sa jul­ki­lau­su­mis­sa sekä tut­ki­muk­sis­sa pai­no­te­taan eri­tyi­ses­ti van­hus­ten aut­ta­mi­sen tär­keyt­tä. Esi­mer­kik­si lai­tos­hoi­to voi mak­saa kun­nal­le it­sel­l­leen noin 100 eu­roa/vrk. Jos van­hus aut­ta­en voi asua ko­to­naan, sääs­tyi­si näin 36 500 eu­roa/vuo­si. Siis on jär­ke­vää aut­taa ko­to­na asu­vaa eten­kin vä­lit­tö­män hoi­don, omais­hoi­don ja pi­ha­liit­ty­män au­rauk­sen avun saa­mi­ses­sa. Kun ih­mi­nen saa näin asua omas­sa ko­dis­saan, hyvä voin­ti li­sään­tyy.

Pi­ha­liit­ty­män au­raus kun­nan toi­mes­ta teh­dään ase­ma­kaa­va-alu­eel­la jo jois­sa­kin kau­pun­geis­sa. Val­mis­te­lua ja ko­kei­lu­ja­kin on myös me­neil­lään. Usein kau­pun­gin- ja kun­nan­val­tuu­te­tut ovat teh­neet asi­as­ta aloit­tei­ta, jot­ka ovat tul­leet hy­väk­sy­tyik­si mää­rä­ra­hoi­neen.

Kou­vo­lan val­tuu­te­tut ovat vai­to­nai­sia. Mur­heel­lis­ta on, et­tä vä­hä­o­sais­ten puo­les­ta lip­pua kan­ta­neen puo­lu­een pai­kal­li­set po­li­tii­kot ovat kes­kit­ty­neet aut­ta­maan mui­ta ta­ho­ja, jot­ka ei­vät tai­da ol­la kai­kil­ta osin tuot­ta­via. On­ko esi­mer­kik­si yri­tys­toi­min­nan tu­ke­mi­nen vuo­sit­tain useil­la mil­joo­nil­la tuot­ta­nut vas­ti­net­ta?

En­nen tätä kau­pal­li­sen maa­il­man kaut­ta oli vain te­ol­lis­ta­mis- ja työ­a­si­a­mie­hiä sekä toi­mi­kun­tia. En­nen yrit­tä­jät enim­mäk­seen it­se hoi­ti­vat mark­ki­noin­nin. Kun­ta aut­toi ai­na­kin vie­lä 1960-lu­vul­la va­jaa­kun­toi­sia ih­mi­siä ot­ta­mal­la hei­tä va­ki­nai­seen työ­suh­tee­seen. Työl­lis­tä­mis­vel­voi­te aut­toi myös. Sit­ten 1980-lu­vul­ta al­koi aa­te­maa­il­ma muut­tua. Uus­li­be­ra­lis­mi ran­tau­tui Suo­meen­kin. So­si­aa­li­nen mie­li sai väis­tyä, kun­nat al­koi­vat yk­si­tyis­tää, vir­ka­val­tai­suus li­sään­tyi ja mit­tail­tiin kus­tan­nuk­sia mut­ta ei ih­mis­ten tar­pei­ta oi­ke­as­sa jär­jes­tyk­ses­sä. Eläm­me nyt tur­huu­den mark­ki­noil­la.

Ilk­ka Hy­vä­ri­nen

Kuu­san­kos­ki