KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

– Van­hus­työ on ol­lut lii­an kau­an re­tu­pe­räl­lä. Jos pys­tyn oman kor­te­ni kan­ta­maan ke­koon, niin kyl­lä van­hus­työ mi­nua kiin­nos­taa. Vie­lä 1990-lu­vul­la mi­nul­la kävi asi­ak­kai­na ai­ka pal­jon ve­te­raa­ne­ja. Hei­dän upei­ta ta­ri­noi­ta kuun­nel­les­saan oli­sin teh­nyt töi­tä vaik­ka il­mai­sek­si, to­te­aa tois­sa ke­vää­nä Kaak­kois-Suo­men am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­ta Xam­kis­ta so­si­o­no­mik­si val­mis­tu­nut Su­san­na Ho­hent­hal, joka on työs­ken­nel­lyt jal­ko­jen­hoi­ta­ja­na 30 vuot­ta.

– Kos­ka asi­ak­kaa­ni ovat suu­rel­ta osin ris­ki­ryh­mä­läi­siä, jo­ten ko­ro­na­pan­de­mi­an ta­kia mi­nul­la on ol­lut vä­hem­män jal­ka­hoi­toon liit­ty­viä töi­tä. Olen­kin ai­ka­tau­lu­jen sal­lies­sa työs­ken­nel­lyt hoi­to­a­pu­lai­se­na hoi­va­ko­dis­sa. Vaik­ka jot­kut ih­met­te­le­vät, et­tä teen kor­ke­a­kou­lu­tut­kin­to­taus­tal­la hoi­to­a­pu­lai­sen töi­tä, koen työn an­toi­sa­na, kun työ­pai­kas­sa­ni hoi­to­hen­ki­lö­kun­nal­la on ai­kaa myös ju­tel­la asuk­kai­den kans­sa.

Ho­hent­hal suo­rit­ti am­mat­ti­kor­ke­a­kou­luo­pin­to­jen ai­ka­na kak­si työ­har­joit­te­lu­jak­soa Thai­maas­sa, jos­sa pää­si las­ten Aga­pe Ho­men ohel­la vie­rai­le­maan van­ki­lois­sa ja vau­vo­jen or­po­ko­deis­sa. Mat­kat ra­hoit­taak­seen Ho­hent­hal teki van­hain­ko­deis­sa keik­ka­hom­mia, jota kaut­ta hän ha­vah­tui ikäih­mis­ten esi­neel­lis­tä­mi­seen.

– Hen­ki­lö­kun­ta ei vält­tä­mät­tä tie­dä hoi­det­ta­vien­sa ni­miä saa­ti taus­taa. Osal­taan tätä tie­to­va­jet­ta paik­kaa­maan syn­tyi Ai­ka­kär­ri -muis­te­lu­kir­ja kyl­ki­äi­se­nä rin­nan muis­te­le­mi­ses­ta työ­pa­ri­ni kans­sa te­ke­män lop­pu­työn myö­tä.

– Muis­te­lu­kir­jan tar­koi­tuk­se­na on ol­la vä­hän kuin pas­si, jon­ka kaut­ta van­hain­ko­tien tai pal­ve­lu­ta­lo­jen asuk­kaat saa­vat ih­mi­sen hah­mon, mi­kä­li hoi­ta­jat en­nät­tä­vät kir­jat­tui­hin tie­toi­hin tu­tus­tua. Idea on sama kuin vau­va- tai ys­tä­vä­kir­jois­sa, mut­ta Ai­ka­kär­ri on tar­koi­tet­tu en­si­si­jai­ses­ti iäk­kääm­mil­le.

– Ko­e­lu­e­tu­tin raa­ka­ver­si­on kol­mel­la­kym­me­nel­lä ikäih­mi­sel­lä. Saa­ma­ni pa­laut­teen jäl­keen muok­ka­sin kir­jan lo­pul­li­seen muo­toon­sa.

Ho­hent­hal tie­tää, et­tä on ole­mas­sa mui­ta­kin Ai­ka­kär­rin kal­tai­sia jul­kai­su­ja. Elä­män ta­pah­tu­mien ylös­kir­jaa­mi­ses­ta on tul­lut jopa suo­sit­tu har­ras­te, joka on lah­ja jäl­ki­pol­vil­le, sil­lä omien juu­rien tun­te­mi­nen on yleen­sä voi­maan­nut­ta­va te­ki­jä.

– Kir­ja­ni poik­ke­aa sii­nä, et­tä se haas­taa täyt­tä­jään­sä, ei­kä pääs­tä hän­tä ihan hel­pol­la.

– Si­säl­lön suh­teen mi­nua hiu­kan ar­ve­lut­ti osio Elä­män lop­pu­vai­heen pää­tök­set ja tah­dot. Kaik­ki ih­mi­set­hän ei­vät ha­lua aja­tel­la täl­lai­sia asi­oi­ta, mut­ta ko­e­lu­ki­jois­ta suu­rin osa näin ha­lu­si.

– Tar­koi­tuk­se­ni on, et­tä muis­te­luot­si­koi­ta voi so­vel­taa eri-ikäi­sil­le. Esi­mer­kik­si omat so­ta­vuo­sien muis­to­ni liit­ty­vät pap­pa­ni Paa­vo Junk­ka­rin ker­to­maan. Hän sa­noi saa­neen­sa rin­ta­mal­la par­haat räis­kä­leen­sä, jot­ka si­säl­si­vät vet­tä ja veh­nä­jau­ho­ja.

– Su­ku­pol­vet voi­vat täyt­tää kir­jaa yh­des­sä esi­mer­kik­si niin, et­tä mum­mo tai pap­pa kir­joit­taa ylös muis­te­lui­taan ja lap­sen­lap­si vä­rit­tää kir­jan si­säl­tä­miä kot­ka­lais­läh­töi­sen Ari Vi­ti­kai­sen kä­si­a­laa ole­via piir­rok­sia, joi­den funk­tio on toi­mia muis­tin ak­ti­voi­ji­na, ker­too Ho­hent­hal ja muis­tut­taa, et­tei kir­jaa tar­vit­se täyt­tää kro­no­lo­gi­ses­ti.

Ho­hent­hal on kot­ka­lai­nen, kir­jal­li­suut­ta, tal­viu­in­tia, luon­nos­sa liik­ku­mis­ta ja ve­nei­lyä har­ras­ta­va pa­luu­muut­ta­ja, jol­le eri­tyi­ses­ti työ­vuo­det yli­o­pis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa Mei­lah­des­sa an­toi­vat am­ma­til­li­ses­ti pal­jon. Sil­ti pan­de­mia-ai­ka on opet­ta­nut myös hä­nel­le uut­ta suh­tau­tu­mis­ta­paa meis­tä ih­mi­sis­tä yk­si­löi­nä.

– Olen kun­ni­oit­ta­nut hal­li­tuk­sen suo­si­tuk­sia ko­ro­na­pan­de­mi­an esi­mer­kik­si ko­koon­tu­mis­ra­joi­tus­ten ja mas­kin­käy­tön suh­teen. Voin­han ol­la oi­ree­ton tau­din­kan­ta­ja, mil­lä voi tu­hoi­sat seu­rauk­set. En muis­ta, et­tä oli­sin iki­nä ot­ta­nut mi­tään asi­aa näin va­ka­vas­ti. Tot­ta kai hoi­to­työs­sä työ­mää­rä on por­ras­tet­tu­jen ruo­kai­lu­jen ja eris­tys­ten myö­tä kas­va­nut. Toi­saal­ta tun­ne­lin pääs­sä on al­ka­nut nä­kyä va­loa ja us­kon, et­tä kyl­lä tämä hy­väk­si vie­lä muut­tuu.