Ul­la-Mai­ja Sie­vä­nen

On­ne­aan et­si­vä ih­mi­nen voi ol­la help­po uh­ri net­ti­hui­ja­reil­le.

Yk­si­näi­syys, lä­hei­sen ih­mi­sen kai­puu ja tun­ne omas­ta van­he­ne­mi­ses­ta joh­ti­vat ky­men­laak­so­lai­sen 69-vuo­ti­aan nai­sen te­koi­hin, joi­ta hän nyt ka­tuu ja hä­pe­ää sy­väs­ti.

Lee­na (nimi muu­tet­tu) on vie­hät­tä­vä, hy­vin kou­lu­tet­tu ja kie­li­tai­toi­nen nai­nen. Hä­nel­lä on pal­jon ys­tä­viä ja tut­ta­via, mut­ta se yk­si, lä­hei­nen ih­mi­nen, puut­tuu.

Hän ha­lu­aa ker­toa tä­män ta­ri­nan va­roi­tuk­sek­si muil­le.

– Pi­dän kai­ken­lai­ses­ta mu­sii­kis­ta ja olen ai­na ol­lut heik­ko­na ko­mei­siin, it­se­ään nuo­rem­piin mie­hiin, Lee­na sa­noo hymy huu­lil­laan. – En ole kui­ten­kaan nyt van­hem­pa­na et­si­nyt ak­tii­vi­ses­ti it­sel­le­ni kump­pa­nia.

Ne­tis­sä Lee­na on pal­jon. Hei­nä­kuus­sa hän al­koi kuun­nel­la ser­bi­a­lai­sen ki­ta­ris­ti Du­si­can (nimi muu­tet­tu) mu­siik­kia. Se val­loit­ti hä­net heti, sa­moin ko­me­an vaa­le­a­hiuk­si­sen ki­ta­ris­tin ul­ko­nä­kö. Lee­na et­si hä­nes­tä tie­to­ja muun mu­as­sa Fa­ce­book-ryh­mäs­tä.

Il­me­ni, et­tä vaik­ka Du­si­ca ei ole Suo­mes­sa tun­net­tu, hän on kier­tä­nyt ym­pä­ri maa­il­maa ja saa­vut­ta­nut suu­ren suo­si­on. Du­si­can fa­ni­si­vuil­la on mil­joo­nia tyk­kää­jiä.

– Olin yl­lät­ty­nyt ja iloi­nen, kun mi­nul­le tuli vies­ti it­sel­tään Du­si­cal­ta. Aloim­me vies­ti­tel­lä What­sAp­pis­sa, ja hän ky­se­li mitä mi­nul­le kuu­luu. Hän ker­toi omas­ta päi­väs­tään ja kon­ser­teis­taan ja lä­het­ti ku­via. Hän sa­noi, et­tä olen niin kau­nis. ”Ho­ney”.

Lee­na oli on­nel­li­nen täs­tä uu­des­ta ih­mis­suh­tees­ta.

Yh­te­nä päi­vä­nä Du­si­ca lä­het­ti ku­van sär­ky­nees­tä ki­ta­ras­ta. ”Tämä oli luot­to­soit­ti­me­ni. Tätä ki­ta­raa ei voi­da enää kor­ja­ta, ja sa­man­lai­sen sai­sin Ame­ri­kas­ta. Mut­ta mi­nul­la ei ole niin pal­joa ra­haa. Voi­sit­ko Lee­na aut­taa mi­nua”, mies kir­joit­ti.

Lee­na tie­si heti ha­lu­a­van­sa aut­taa. Du­si­ca neu­voi hän­tä, ja niin­pä Lee­na meni R-ki­os­kil­le os­ta­maan lah­ja­kort­te­ja. Nii­tä on mo­nen hin­tai­sia 10 eu­ros­ta ai­na­kin 500 eu­roon as­ti.

Lee­na ku­va­si saa­mien­sa oh­jei­den mu­kaan 300 eu­ron lah­ja­kor­tin ja mak­su­kui­tin ja lä­het­ti ne Du­si­cal­le. Du­si­ca lä­het­ti kii­tol­li­sen vies­tin, ja Lee­nal­la oli hyvä mie­li. Eh­kä­pä tuo mies voi­si ol­la hä­nel­le vie­lä jos­kus enem­män­kin kuin ys­tä­vä.

Kes­kus­te­lut jat­kui­vat. Du­si­ca oli edel­leen kiin­nos­tu­nut Lee­nan elä­mäs­tä. Mut­ta ra­han­pyyn­tö­jä al­koi tul­la yhä use­am­min. Mies ker­toi, et­tä Ser­bia on köy­hä maa ja mo­nis­ta asi­ois­ta on pu­laa.

– Mil­loin lap­si tar­vit­si jo­ta­kin tai äi­din pu­he­lin piti päi­vit­tää, ja Ser­bi­as­sa se on kal­lis­ta. Mil­loin Du­si­can tie­to­ko­net­ta oli hak­ke­roi­tu ja hän oli vaa­ras­sa me­net­tää kaik­ki tie­dos­ton­sa…

Pyyn­nöil­lä oli ai­na kii­re ja ne tu­li­vat yleen­sä il­lal­la.

– Kun vies­ti tuli pe­läs­tyin, et­tä min­kä­hän­lai­nen hätä hä­nel­lä nyt on. Ja minä au­toin.

Jot­ta Lee­na pää­si­si il­mai­sek­si Du­si­can kei­koil­le mil­loin mis­sä­kin päin maa­il­maa, hä­nen oli mak­set­ta­va fa­ni­kor­tis­ta 2 000 eu­roa. Ja hän mak­soi. Mi­tään fa­ni­kort­tia ei kos­kaan tul­lut.

Ih­mi­sel­lä on ta­pa­na us­koa sii­hen, mitä ha­lu­aa us­koa. Niin ki­pe­äl­tä kuin se tun­tui­kin, oli lo­pul­ta myön­net­tä­vä, et­tä ky­sees­sä oli net­ti­hui­jaus. Oi­ke­al­la ki­ta­ris­ti Du­si­cal­la ei ol­lut mi­tään te­ke­mis­tä asi­an kans­sa.

Lee­na oli ot­ta­nut lai­naa ja mak­sa­nut yh­teen­sä noin 10 000 eu­roa net­ti­hui­ja­reil­le.

– Nämä vies­tit vai­kut­ti­vat niin ai­doil­ta, läm­pi­mil­tä ja vä­lit­tä­vil­tä. Ne oli teh­ty tai­ta­vas­ti. Nyt olen no­lo­na ja hä­peis­sä­ni. Mut­ta elä­mä jat­kuu ja ra­kas­tan edel­leen Du­si­can mu­siik­kia!

To­del­li­nen Du­si­ca tie­tää hä­neen liit­ty­vis­tä net­ti­hui­jauk­sis­ta ja on va­ka­vas­ti va­roit­ta­nut niis­tä fa­ne­jaan. Lee­na on teh­nyt ri­ko­sil­moi­tuk­sen, mut­ta to­den­nä­köi­ses­ti se ei joh­da mi­hin­kään.