Tei­ja Pii­pa­ri

Näil­le van­geil­le tääl­lä Kon­nun­suol­la ei kai ole enää mi­tään teh­tä­vis­sä. Mut­ta miul­la on ha­lua teh­dä työk­se­ni jo­ta­kin sel­lais­ta, jol­la on vai­ku­tus­ta sii­hen, et­tä yhä har­vem­pi jou­tuu van­ki­laan.

Täl­lai­sia jut­te­li 15-vuo­ti­as Han­na-Kai­sa ylä­kou­lun­sa opin­to-oh­jaa­jal­le, opol­le.

Tä­nään Han­na-Kai­sa Läh­de on 47-vuo­ti­as ja tuo­re Kot­kan kau­pun­gin eh­käi­se­vän päih­de- ja mie­len­ter­veys­työn koor­di­naat­to­ri.

Elo­kuus­sa al­ka­nut työ on uu­si va­kans­si Kot­kas­sa, Han­na-Kai­sa ker­too.

– Pes­ti on jos­kus ol­lut eh­käi­se­vän päih­de­työn koor­di­naat­to­ri, jota ny­kyi­nen kun­ta- ja omis­ta­ja­oh­jaus­mi­nis­te­ri Sir­pa Paa­te­ro teki ai­ka­naan. Ym­mär­ryk­se­ni mu­kaan toi­mi lak­kau­tet­tiin jos­sain vai­hees­sa.

Mut­ta nyt se on jäl­leen ole­mas­sa. Tämä sik­si, et­tä eh­käi­se­vän päih­de­työn laki uu­dis­tui vuon­na 2015 ja toi kun­nil­le uu­sia teh­tä­viä, mut­ta myös sik­si, et­tä Kot­kan päih­de- ja mie­len­ter­vey­sin­di­kaat­to­rit pu­hui­vat sen puo­les­ta. Eh­käi­se­väl­le toi­min­nal­le on tar­vet­ta seu­dul­la, jos­sa on al­hai­nen kou­lu­tus­ta­so ja pal­jon te­ol­li­sia työ­paik­ko­ja ja jota on koh­dan­nut rank­ka ra­ken­ne­muu­tos.

– Uu­den­lais­ta työ­tä ei ole löy­ty­nyt kai­kil­le. Li­säk­si on su­ku­pol­ven ylit­ty­nyt­tä syr­jäy­ty­mis­tä. Myös ra­jan lä­hei­syy­del­lä on oma mer­ki­tyk­sen­sä, Han­na-Kai­sa lis­taa.

Han­na-Kai­san työ­sar­kaa on pait­si eh­käi­se­vä päih­de- ja mie­len­ter­veys­työ, myös eh­käi­se­vä vä­ki­val­ta- ja kri­mi­naa­li­työ, sekä pe­li­hait­to­jen vä­hen­tä­mi­nen. Hän te­kee yh­teis­työ­tä si­dos­ryh­mien kans­sa, koor­di­noi ja jal­kau­tuu ta­pah­tu­miin.

– Eh­käi­se­vä mie­len­ter­veys-, päih­de- ja vä­ki­val­ta­työ on yk­si pa­ket­ti, jos­sa kaik­ki liit­tyy toi­siin­sa.

Jout­se­nos­sa syn­ty­nyt Han­na-Kai­sa Läh­de kas­voi Kon­nun­suon sul­je­tus­sa van­ki­la­mil­jöös­sä. Isä oli van­gin­var­ti­ja.

– Ka­tu­ku­vas­sa oli kah­den­lai­sia ai­kui­sia. Nii­tä, joil­la oli avai­mia tas­kus­sa. Ja nii­tä, joil­la ei ol­lut, eli van­ke­ja. Se jut­te­lu opon kans­sa ku­vaa sitä, kuin­ka kas­vu­ym­pä­ris­tö vai­kut­ti am­ma­tin­va­lin­taa­ni.

Han­na-Kai­sa op­pi, et­tä myös van­ki on ih­mi­nen ja et­tei ku­kaan syn­ny ri­kol­li­sek­si.

– Isäl­lä­ni riit­ti kär­si­väl­li­syyt­tä sel­ven­tää miul­le asi­oi­ta, kun nii­tä ky­se­lin, hän kiit­te­lee. – Kon­nun­suo oli maa­ta­lous­van­ki­la, jo­ten jät­kiä, näi­tä luot­to­van­ke­ja, oli ai­na pi­hoil­la ja pel­loil­la. Ky­se­lin heil­tä, mi­ten olet pää­ty­nyt tän­ne. Isä sitä kyl­lä top­puut­te­li, mut­ta en minä pe­län­nyt. Ei­vät van­git ol­leet yh­tään pe­lot­ta­via.

Ylä­kou­lun jäl­keen Han­na-Kai­sa kävi kymp­pi­luo­kan ko­rot­taak­seen nu­me­roi­ta, joi­ta so­si­aa­li­a­lan kou­lu­tuk­seen pyr­kies­sä pai­no­te­taan. Lu­ki­oon hän meni "päi­vä­hoi­toon", olei­le­maan sik­si ai­kaa, et­tä saa ikää li­sää.

– Lu­kio ei kiin­nos­ta­nut, kos­ka miul­la oli jo sel­keä kuva sii­tä, mitä ha­lu­an opis­kel­la.

Han­na-Kai­sa teki töi­tä päi­vä­ko­ti­a­pu­lai­se­na, haki so­si­aa­li­a­lal­le, kävi rait­tius­sih­tee­ri­kou­lun, teki nuo­ri­so- ja va­paa­eh­tois­työn­te­ki­jän opin­to­ja ja hank­ki työ­ko­ke­mus­ta.

– Täs­sä vai­hees­sa aloin jo ol­la lä­hem­pä­nä unel­mie­ni työ­paik­kaa.

Hyvä täy­den­tä­jä on ol­lut myös kult­tuu­ri­tuot­ta­jan ylem­pi amk-tut­kin­to, jon­ka myö­tä on tul­lut osaa­mis­ta esi­mer­kik­si hank­kei­siin ja ra­hoi­tus­ha­ke­muk­siin liit­ty­en.

– Olen teh­nyt myös ri­kos- ja pro­ses­si­oi­keu­den, yh­teis­kun­ta­po­li­tii­kan ja so­si­o­lo­gi­an opin­to­ja avoi­mes­sa yli­o­pis­tos­sa. Olen täl­lai­nen ikui­nen opis­ke­li­ja.

CV:ssä on li­säk­si työ­ru­pe­a­mat Ha­mi­nan kau­pun­gin nuo­ri­so­työn­te­ki­jä­nä sekä maa­han­muut­to­työs­tä Kaak­kois-Suo­men SPR:llä, mui­den mu­as­sa.

Moni tie­tää Han­na-Kai­san (vihr.) hä­nen po­liit­ti­ses­ta toi­min­nas­taan. Hän on ol­lut Jout­se­non ja Imat­ran val­tuus­tois­sa, is­tui vii­me kau­del­la Kot­kan kau­pun­gin­hal­li­tuk­ses­sa ja oli edus­kun­ta-avus­ta­ja.

– Miul­la on vah­va tar­ve vai­kut­taa ym­pä­röi­vään yh­teis­kun­taan. Ja olen ko­ke­nut po­li­tii­kan yh­dek­si kei­nok­si vai­kut­taa.

Han­na-Kai­sa oli eh­dok­kaa­na kun­ta­vaa­leis­sa 2021, mut­tei tul­lut va­li­tuk­si. Myös puo­len­tois­ta vuo­den edus­kun­ta­työ päät­tyi. Hän asuu "Sysi-Ky­mis­sä" puo­li­son­sa Ol­li Kek­ko­sen kans­sa. Kek­ko­nen (ps.) on Kot­kan kau­pun­gin­val­tuus­ton 2. va­ra­pu­heen­joh­ta­ja. Lap­sia Han­na-Kai­sal­la on kak­si: Las­se, 28, ja El­sa, 19.

– Yk­si ih­mi­nen ei pys­ty maa­il­maa muut­ta­maan, mut­ta olen ih­mi­nen, joka an­taa koko työ­pa­nok­sen­sa. Olen po­li­tii­kan kaut­ta saa­nut pe­reh­dy­tys­tä sii­hen, mitä nyt työk­se­ni teen, jo­ten tie­dän taus­tois­ta ja toi­min­ta­ta­vois­ta. Haas­tet­ta on pal­jon, mut­ta niin on myös ver­kos­to­ja ja toi­mi­joi­ta. Yh­des­sä te­ke­mi­nen ja toi­min­nan nä­ky­väk­si te­ke­mi­nen on miun ta­voi­te.

Viik­ko 45 on sekä kan­sal­li­nen pe­li­viik­ko et­tä eh­käi­se­vän päih­de­työn viik­ko. Vii­kol­la 47 vie­te­tään mie­len­ter­veys­viik­koa.