Hal­li­tus on ke­hys­rii­hes­sään teh­nyt pää­tök­siä, jot­ka ei­vät näy kun­nis­sa äkil­li­se­nä ro­mah­duk­se­na, vaan hi­taa­na ja vai­ke­as­ti hal­lit­ta­va­na ki­ris­ty­mi­se­nä. Kun­ta­ta­lou­den nä­kö­kul­mas­ta huo­li ei lii­ty yh­teen yk­sit­täi­siin leik­kauk­siin, vaan ko­ko­nai­suu­teen: py­sy­viin val­ti­o­no­suus­leik­kauk­siin, in­dek­si­jar­run ki­ris­ty­mi­seen ja vas­tui­den siir­ty­mi­seen kun­nil­le il­man täyt­tä ra­hoi­tus­var­muut­ta.

Tämä ke­hi­tys osuu eri­tyi­sen ki­pe­äs­ti työl­li­syy­teen. Työt­tö­myys ei ole kun­nil­le abst­rak­ti ti­las­to­lu­ku, vaan suo­ra kus­tan­nus- ja pal­ve­lu­ky­sy­mys. Pit­kit­ty­vä työt­tö­myys, ja eri­tyi­ses­ti nuor­ten työt­tö­myys, kie­tou­tuu kou­lu­tuk­seen, so­si­aa­li­siin on­gel­miin, toi­meen­tu­lo­tu­keen ja en­nal­ta­eh­käi­se­viin pal­ve­lui­hin. Juu­ri näis­sä pal­ve­luis­sa ra­hoi­tuk­sen en­na­koi­ta­vuus oli­si kaik­kein tär­kein­tä.

Nuor­ten koh­dal­la ke­hi­tys on eri­tyi­sen huo­les­tut­ta­vaa. Kun työ­mark­ki­noil­le pää­sy vii­väs­tyy, seu­rauk­set voi­vat ol­la pit­kä­ai­kai­sia: osaa­mi­nen ra­pau­tuu, mo­ti­vaa­ti­o­ta me­ne­te­tään ja syr­jäy­ty­mis­ris­ki kas­vaa. Sa­mal­la tie­däm­me, et­tä var­hai­sil­la ja oi­kea-ai­kai­sil­la toi­mil­la voi­daan es­tää pal­jon in­hi­mil­lis­tä ja ta­lou­del­lis­ta va­hin­koa. Kun­tien mah­dol­li­suu­det teh­dä tätä työ­tä heik­ke­ne­vät kui­ten­kin sil­loin, kun ra­hoi­tus epä­var­mis­tuu ja vas­tuu ka­sau­tuu.

Ke­hys­rii­hen lin­jaus­ten myö­tä kun­nil­le siir­tyy yhä suu­rem­pi roo­li työl­li­syy­den hoi­dos­sa, mut­ta ra­hoi­tuk­sen taso ja py­sy­vyys jää­vät epä­sel­vik­si. Tämä aset­taa kun­nat vai­ke­aan ti­lan­tee­seen: pal­ve­lu­ja pi­täi­si ke­hit­tää ja koh­den­taa te­hok­kaas­ti, mut­ta ta­lou­den reu­na­eh­dot ki­ris­ty­vät sa­maan ai­kaan. Ris­ki­nä on, et­tä pa­nos­tuk­set jää­vät ly­hy­tai­kai­sik­si tai pirs­ta­lei­sik­si – juu­ri sil­loin, kun nuo­ret tar­vit­si­si­vat pit­kä­jän­teis­tä tu­kea.

Kou­vo­lan kal­tai­ses­sa kau­pun­gis­sa vai­ku­tuk­set ovat konk­reet­ti­sia. Työt­tö­myys ja ra­ken­ne­muu­tos ei­vät ole uu­sia il­mi­öi­tä, ja nii­den kans­sa on opit­tu elä­mään ja ke­hit­tä­mään rat­kai­su­ja. Ta­lout­ta on hoi­det­tu vas­tuul­li­ses­ti, ja vai­kei­ta pää­tök­siä on teh­ty ajois­sa. Sil­ti tu­le­vien vuo­sien epä­var­muus ka­ven­taa liik­ku­ma­va­raa juu­ri siel­lä, mis­sä sitä eni­ten tar­vit­tai­siin: kou­lu­tuk­sen, työl­li­syy­den ja nuor­ten tu­ke­mi­sen ra­ja­pin­nois­sa.

Kun­ta­lai­sen nä­kö­kul­mas­ta ky­sy­mys ei ole ke­hys­rii­hen ot­si­kois­ta. Ky­sy­mys on sii­tä, löy­tyy­kö nuo­rel­le har­joit­te­lu­paik­ka, pää­see­kö työn­ha­ki­ja ajois­sa pal­ve­lui­den pii­riin ja on­ko kun­nal­la re­surs­se­ja tar­jo­ta tu­kea en­nen kuin on­gel­mat ka­sau­tu­vat. Kun­tien teh­tä­vä ei ole rat­kais­ta yk­sin työ­mark­ki­noi­den ra­ken­ne­muu­tos­ta ei­kä pai­ka­ta val­ti­on­ta­lou­den epä­on­nis­tu­mi­sia. Kun­ta­ta­lou­den va­kaus ja työl­li­syys­pal­ve­lu­jen riit­tä­vä ra­hoi­tus ovat edel­ly­tyk­siä sil­le, et­tä nuo­ret ja muut työt­tö­mät py­sy­vät mu­ka­na yh­teis­kun­nas­sa ja pal­ve­lui­den pii­ris­sä.

Nyt tar­vi­taan sel­keyt­tä, en­na­koi­ta­vuut­ta ja toi­mia, joil­la var­mis­te­taan et­tei työt­tö­myys, eri­tyi­ses­ti nuor­ten työt­tö­myys, jää py­sy­väk­si osak­si kun­tien tu­le­vai­suut­ta. Kun­tien ei tu­li­si kan­taa epä­var­muut­ta, ei­kä var­sin­kaan kun­ta­lais­ten.

Jus­si Kuk­ku­rai­nen

pu­heen­joh­ta­ja

Kes­kus­tan Kou­vo­lan Kun­nal­lis­jär­jes­tö