KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Kou­vo­lan Tai­de­seu­ra ry juh­lis­taa 60-vuo­tis­ta tai­val­taan näyt­te­lyl­lä Kuu­san­kos­ki­ta­lon tai­de­gal­le­ri­as­sa. Esil­lä on 54 työ­tä 51 te­ki­jäl­tä. Näyt­te­lyn ju­ryt­tä­jä­nä on toi­mi­nut hel­sin­ki­läi­nen tai­de­maa­la­ri Jan Neva, joka kar­si lo­pul­li­sen näyt­te­lyn 141 työn jou­kos­ta. Näyt­teil­le­a­set­ta­jis­sa on niin tai­teen te­ke­mi­sen ve­te­raa­ne­ja kuin alan har­ras­ta­jien nuo­rem­paa pol­vea. Esil­le­pa­no on kat­ta­va näyt­tö yh­dis­tyk­sen lä­hes puo­li­tois­ta­sa­taa­päi­sen jä­se­nis­tön osaa­mi­ses­ta.

Näyt­te­ly­vas­taa­va Lei­la Ko­so­sen mu­kaan run­sas kar­sin­ta joh­tui sii­tä, et­tä Neva oli to­del­la tark­ka sii­tä mit­kä työt ”pu­hu­vat” kes­ke­nään.

– Ju­ryt­tä­jä haki ni­me­no­maan yh­tä­läi­syyt­tä lä­hek­käin toi­si­aan si­joi­tet­tu­jen töi­den vä­lil­le. Ju­ryt­tä­jä kai­pa­si enem­män iso­ja töi­tä, sil­lä yleen­sä näyt­te­lyi­hin tar­jo­taan pie­niä töi­tä suu­rem­pia enem­män, ker­too Ko­so­nen ja to­te­aa ju­ryt­tä­jän ha­lun­neen ni­me­no­maan rik­koa ta­va­no­mais­ta näyt­te­ly­kaa­vaa ja lait­taa iso­ja sekä pie­niä töi­tä sa­mal­le sei­näl­le.

– Oli hie­noa, et­tä Neva ha­lu­si yh­dis­tää sa­maan ko­ko­nai­suu­teen eri te­ki­jöi­den töi­tä, jol­loin niis­tä tu­lee ai­van uu­si ta­ri­na sii­hen ver­rat­tu­na, mitä yk­sit­täi­nen teos voi edus­taa.

– Näyt­te­lyä koos­tet­ta­es­sa em­me ole aja­tel­leet su­ku­puol­ta, mut­ta toki enem­mis­tö jä­se­nis­tös­täm­me on nai­sia, vas­taa Ko­so­nen asi­as­ta ky­sy­väl­le.

Tek­nii­kat ovat esil­le­pa­nos­sa edus­tet­tui­na to­del­la mo­ni­puo­li­ses­ti. Näyt­te­lys­tä löy­tyy muun mu­as­sa öl­jy­vä­ri-, pas­tel­li-, tus­si-, gra­fiik­ka-ak­va­tin­ta-, ke­ra­miik­ka- ja ak­ryy­li­töi­tä. Har­vi­nai­sem­paa te­ko­ta­paa edus­taa Satu Mans­ne­riuk­sen me­hi­läis­va­ha­maa­laus eli en­kaus­tiik­ka­työ Myrs­ky (2021). Tark­kaa kät­tä ja sil­mää on vaa­ti­nut He­le­na Tör­mä­län nai­vis­ti­nen öl­jy­vä­ri­maa­laus Noo­an ark­ki. Eri­koi­suut­ta edus­taa Mark­ku Van­ha­la­kan Maan­val­taa­jat (2017), jos­sa on käy­tet­ty 1941 ala­sam­mut­tu­jen ve­nä­läis­ten pom­mi­ko­nei­den osia.

Tai­de­seu­raan 31 vuot­ta kuu­lu­nut Mai­ja-Kai­ja Huo­vi­sen kak­si ak­ryy­li­työ­tä ku­vaa­vat pu­na­hoh­teis­ta Mars-pla­neet­taa, jos­ta maa­laa­maan­sa lä­hi­ku­vaa te­ki­jä on elä­vöit­tä­nyt hiek­ka­ki­teil­lä.

– Maa­laa­mi­ses­sa­ni en ole ko­vin työ­te­li­äs, mut­ta yh­teis­näyt­te­lyi­hin osal­lis­tun, sa­noo Huo­vi­nen, jon­ka tai­teel­li­set lah­jat ovat pe­riy­ty­neet tyt­tä­rel­le Hei­nil­le ja lap­sen­lap­sil­le, joi­den kans­sa hän jär­jes­ti taan­noin näyt­te­lyn pää­kir­jas­tos­sa.

– Ku­va­ni edus­ta­vat lä­hin­nä abst­rak­tia suun­taa. Na­tu­ra­lis­mia en hir­ve­äs­ti suo­si, sa­noo ta­ka­vuo­si­na Kot­kas­sa asu­es­saan pel­käs­tään ku­van­veis­toa har­ras­ta­nut Huo­vi­nen.

Kak­si vuo­si­kym­men­tä Tai­de­seu­ras­sa vai­kut­ta­neel­ta Lei­la Ko­so­sel­ta esil­lä on juh­la­näyt­te­lyn ju­lis­te­työn Olen­ko tip­pu­nut kär­ryil­tä? li­säk­si Tah­don­ko?, jot­ka mo­lem­mat ovat ku­lu­va­na vuon­na syn­ty­nei­tä öl­jy­vä­ri­maa­lauk­sia – jos­kaan ei­vät siel­tä ta­va­no­mai­sim­mas­ta pääs­tä.

– Pal­jon läh­ti ju­ry­tys­vai­hees­sa hy­viä töi­tä pois. Kaik­ki työt ei­vät Ne­van ko­ke­mi­na jol­lain ta­paa so­pi­neet ko­ko­nai­suu­teen. Li­säk­si näyt­te­ly­ti­la on ra­jal­li­nen, ei­kä täy­teen ah­de­tuil­ta sei­nil­tä mi­kään työ tu­li­si esil­le, har­mit­te­lee Ko­so­nen.

Näyt­te­ly on avoin­na 30.11. as­ti.