Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Pui­sis­sa ke­hyk­sis­sä ole­vas­sa van­has­sa tau­lus­sa on sil­ta. Sen on teh­nyt myl­ly­kos­ke­lai­nen sun­nun­tai­maa­la­ri Au­gust Sih­vo­la. Tau­luun on kir­joi­tet­tu myös vuo­si­lu­ku 1956.

– Ku­vas­sa on Jäs­pe­rin sil­ta. Tämä maa­laus on yk­si en­sim­mäi­siä tu­le­vaan mu­se­oon lah­joi­tet­tu­ja te­ok­sia, ker­to­vat suun­nit­teil­la ole­van mu­se­on tuot­ta­ja, tie­to­kir­jai­li­ja Tar­ja Tor­na­eus ja Reu­na Pub­lis­hing Hou­se -kus­tan­ta­mon toi­mi­tus­joh­ta­jas­ta mu­se­on­joh­ta­jak­si siir­ty­vä kir­jai­li­ja Ol­li Sar­po.

He esit­te­le­vät toi­sen­kin tau­lun, mu­se­on en­sim­mäi­sen lah­joi­tuk­sen. Kuva esit­tää Myl­ly­kos­ken van­haa kir­ja­pai­noa.

– Tä­män toi meil­le eräs rou­va, joka sa­noi, et­tä hän tun­tee, et­tä tau­lu kuu­luun tän­ne.

Juu­ri en­nen rou­van tu­loa tau­lui­neen Ol­li Sar­po oli juu­ri sa­no­nut: Minä ha­lu­an pe­rus­taa tän­ne mu­se­on.

Suun­ni­tel­mat ovat pit­käl­lä. Mu­se­on si­jain­ti­paik­ka on vie­lä au­ki.

Myllykosken kirjakauppa avasi ovensa jo 1935. Kuvassa tiskin takana on kirjakauppias Arthur Hall, joka myi Sariolat ja Joenpellot lukijoille vuodesta 1960 lähtien. Kuva: Myllykosken museon kokoelma

Tä­hän mu­se­oon ei ke­rä­tä ru­kin­la­po­ja tai mui­ta maa­lais­kult­tuu­riin liit­ty­viä tar­ve-esi­nei­tä. Ky­sees­sä tu­lee ole­maan ni­me­no­maan tie­toa ko­ko­a­va mu­seo.

– Toi­vom­me saa­vam­me Myl­ly­kos­keen liit­ty­viä tau­lu­ja, van­ho­ja va­lo­ku­via, pai­kal­lis­ten tai­tei­li­joi­den töi­tä sekä kir­jai­li­joi­den ja muu­si­koi­den te­ok­sia.

– Myl­ly­kos­kel­la on ta­pa­na teh­dä asi­oi­ta toi­sin. Ha­lu­am­me, et­tä mu­se­os­sa oli­si myös mah­dol­li­suus yö­pyä ja et­tä mu­se­o­pu­bis­sa voi­si naut­tia vaik­ka­pa ar­te­saa­ni­o­lut­ta. Lu­vas­sa on tie­tys­ti mo­nen­lai­sia ti­lai­suuk­sia, esi­mer­kik­si asi­an­tun­ti­ja­lu­en­to­ja. En­nen kaik­kea tar­koi­tuk­se­na on li­sä­tä yh­tei­söl­li­syyt­tä täl­lä mie­len­kiin­toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la, Sar­po ja Tor­na­eus lin­jaa­vat.

Ky­men­laak­son mu­seo ja Kou­vo­lan Poi­ki­lo ovat jo il­mais­seet ha­lun­sa yh­teis­työ­hön. Myl­ly­kos­ki pää­see myös mu­kaan Ky­men­laak­son te­ol­li­suus­pe­rin­tö­reit­tiin, jo­hon kuu­lu­vat mui­den mu­as­sa maa­il­man­pe­rin­tö­koh­de Ver­lan Teh­das­mu­seo ja Ank­ka­pur­han teh­das­mu­seo.

Reu­nan kir­ja­kau­pas­sa on jär­jes­tet­ty muis­te­luil­to­ja ja ke­rät­ty tie­to­ja van­hois­ta va­lo­ku­vis­ta. Eri­tyi­sen kiin­nos­tuk­sen koh­tei­na ovat ol­leen paik­ka­kun­nan van­hat kau­pat ja nii­den kaup­pi­aat.

Näi­tä tie­to­ja on koot­tu myös Tar­ja Tor­na­euk­sen lo­ka­kuus­sa il­mes­ty­vään te­ok­seen Myl­ly­kos­ken kaup­pi­aat.

– So­dan jäl­keen suu­rin osa Myl­ly­kos­ken kaup­pi­ais­ta oli Kar­ja­las­ta tul­lei­ta pa­ko­lai­sia. Su­ku­pol­ven­vaih­dos koh­ta­si liik­kei­tä 1960–70 -lu­vuil­la, hän ker­too.

Mu­se­on en­sim­mäi­nen jul­kai­su on ope­tus­neu­vos Veik­ko Tal­ven vii­mei­sek­si jää­nyt teos Ra­ja­lää­ni – Kaak­koi­sen Suo­men vai­hei­ta. Kir­jan ovat toi­mit­ta­neet ja uu­dis­ta­neet his­to­ri­oit­si­ja Ee­va-Lii­sa Ok­sa­nen, tie­to­kir­jai­li­ja Tar­ja Tor­na­eus ja opis­ke­li­ja Esa No­res­vuo.

Kelloseppä Aake Mäkelä oli Myllykosken yrittäjälegenda, joka piti kelloliikettään 64 vuotta. Kuva: Myllykosken museon kokoelma

Pai­kal­li­si­sis­sa kaup­pi­ais­sa on ol­lut pal­jon kiin­nos­ta­via per­soo­nia.

Oli esi­mer­kik­si kel­lo­sep­pä Aa­ke Mä­ke­lä, Myl­ly­kos­ken yrit­tä­jä­le­gen­da, joka piti kel­lo­lii­ket­tä 64 vuot­ta. Täl­lä elä­män­ta­pa­y­rit­tä­jäl­lä oli ”ke­sä­lo­maa” lau­an­tais­ta kel­lo 13 läh­tien maa­nan­tai­hin kel­lo 9 as­ti. ”Miä tyk­kään teh­dä töi­tä, ei tää mi­nuu ra­si­ta. Enem­män pit­kät lo­mat ra­sit­taa”, Mä­ke­lä sa­noi hä­nes­tä teh­dys­sä vi­de­o­do­ku­men­tis­sa.

Mä­ke­län lii­ke yri­tet­tiin ryös­tää mon­ta ker­taa, mut­ta yrit­tä­jä pe­läs­tyt­ti var­kaat tie­hen­sä pis­too­lil­laan, joka oli hä­nel­lä ai­na työ­pöy­dän laa­ti­kos­sa. Po­lii­si-tv:kin haas­tat­te­li Mä­ke­lää hä­nen uro­te­ois­taan.

Mu­se­o­han­ke mer­kit­see Ol­li Sar­pon ja Tar­ja Tor­na­euk­sen mu­kaan myös sitä, et­tä paik­ka­kun­nal­la pit­kään asu­neet op­pi­vat ym­mär­tä­mään omien tie­to­jen­sa ar­von.

– Nuo­ret taas nä­ke­vät, et­tä tääl­lä on hie­no his­to­ria. Ky­men­laak­sos­sa ih­mis­ten pe­ri­syn­ti­nä on se, et­tä omaa ko­ti­seu­tua ei ai­na ar­vos­te­ta. Oli­si tär­ke­ää, et­tä ih­mi­set pu­hui­si­vat sii­tä po­si­tii­vi­seen sä­vyyn, Tor­na­eus sa­noo.