Tei­ja Pii­pa­ri

Ma­sen­nus on va­ka­va sai­raus, jo­hon pi­tää suh­tau­tua va­ka­vas­ti, mut­ta va­ka­vaa ai­het­ta voi kä­si­tel­lä myös ke­vyin ot­tein.

Näin sa­noo näyt­te­li­jä, lau­la­ja ja lau­lun­te­ki­jä, usei­ta elo­ku­va­oh­jauk­sia teh­nyt Mari Ran­ta­si­la, jon­ka oh­jaa­ma Ma­sen­nus­ko­me­dia saa en­si-il­tan­sa tä­nään lau­an­tai­na Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­rin suu­rel­la näyt­tä­möl­lä.

– Us­kon, et­tä va­ka­va ai­he on lä­hes­tyt­tä­väm­pi ja me­nee pa­rem­min pe­ril­le, jos sitä kä­sit­te­lee ko­me­di­an kei­noin.

Mari Ran­ta­si­la oh­ja­si Ma­sen­nus­ko­me­di­an en­sim­mäi­sen ker­ran Hel­sin­gin Kan­sal­lis­te­at­te­riin, jos­sa se sai kan­ta­e­si­tyk­sen­sä vuon­na 2017. Kot­kas­sa Ran­ta­si­la on nyt en­sim­mäis­tä ker­taa oh­jaa­ja­na.

Ko­me­di­an al­ku­pe­räi­nen idea on Ran­ta­si­lan, kä­si­kir­joi­tus on Kir­sik­ka Saa­ren ja Jen­ni Toi­vo­nie­men.

– Kä­vin ker­ran ot­ta­mas­sa ko­pi­oi­ta Hel­sin­gin Pa­lo­hei­nän työ­kes­kuk­ses­sa. Ihai­lin sen joh­ta­jaa ja sitä, mil­lai­sen il­ma­pii­rin hän loi sin­ne. Ajat­te­lin mik­sei sa­man­lais­ta ole muis­sa­kin työ­ym­pä­ris­töis­sä. Pää­tin, et­tä teen jos­kus oh­jauk­sen työs­tä ja mie­len­ter­vey­des­tä, taus­toit­taa Ran­ta­si­la ta­ri­nan­sa syn­tyä.

Alun­pe­rin teks­tis­tä piti tul­la elo­ku­va, mut­ta sii­hen ei us­kot­tu et­tä yli 50-vuo­ti­as nai­nen pää­o­sas­sa oli­si ve­to­a­va, ker­too Ran­ta­si­la.

– Täs­tä sui­vaan­tu­nee­na pää­tin, et­tä teh­dään nyt ai­na­kin näy­tel­mä.

Näy­tel­mäs­sä me­tal­liyh­ti­ön joh­ta­ja Ee­va on työl­leen omis­tau­tu­nut vii­si­kymp­pi­nen, joka saa työ­pai­kal­laan to­taa­li­sen her­mo­ro­mah­duk­sen – ja pot­kut, joi­den jäl­keen ku­kaan ei ha­lua pal­ka­ta hän­tä. Lää­kä­rin ke­hoi­tuk­ses­ta Ee­va läh­tee vas­ten­tah­toi­ses­ti tu­tus­tu­maan mie­len­ter­veys­kun­tou­tu­jien työ­kes­kuk­seen. Siel­lä hän huo­maa pian luot­saa­van­sa huip­puun­sa hi­ot­tua te­hos­ta­misp­ro­jek­tia ja pe­rin­poh­jais­ta työ­kult­tuu­rin muu­tos­ta.

Ran­ta­si­lan sa­noin näy­tel­mä on in­hi­mil­li­nen ko­me­dia, joka muut­tuu myö­hem­min tra­ge­di­ak­si. Esi­tys ku­vaa suu­rel­la sy­dä­mel­lä kil­pai­lu­yh­teis­kun­nan muot­tiin it­sen­sä pa­kot­ta­van ih­mi­sen rim­pui­lua, kont­rol­lin­tar­vet­ta ja it­se­pe­tos­ta.

Ma­sen­nus­ko­me­di­an ai­he on edel­leen ajan­koh­tai­nen ku­vaus kil­pai­lu­yh­teis­kun­nan kään­tö­puo­les­ta, miet­tii oh­jaa­ja.

– Olen huo­lis­sa­ni mi­hin yh­teis­kun­ta on me­nos­sa. Ta­lou­den var­jol­la ku­lu­te­taan ih­mi­set lop­puun, pu­ris­te­taan kaik­ki me­hut ir­ti.

Oh­jaa­ja nos­taa esiin myös mie­len­ter­vey­son­gel­mien ja työn kes­ki­näi­sen suh­teen: jot­kut uu­pu­vat lii­as­ta työs­tä, jot­kut ma­sen­tu­vat kun ei ole töi­tä.

– Us­kon, et­tä suh­de työ­hön tu­lee vie­lä muut­tu­maan. Me em­me ole ro­bot­te­ja.

Ran­ta­si­la teki näy­tel­mään­sä var­ten tark­kaa tut­ki­mus­työ­tä. Roo­li­hah­moil­la on oi­ke­at esi­ku­van­sa työ­kes­kus­taus­toi­neen – lu­val­la tie­tys­ti.

– Toi­nen syy mik­si ha­lu­sin teh­dä ai­hees­ta ko­me­di­an, on lu­paus yh­del­le työ­kes­kuk­sen kun­tou­tu­jal­le. Hän sa­noi, et­tä ta­ri­nas­ta on tul­ta­va haus­ka.

Ran­ta­si­la oli sa­maa miel­tä, jo­ten lu­paus oli help­po to­teut­taa. On­han se tär­ke­ää, et­tä osaa nau­raa it­sel­leen.

Ma­sen­nus­ko­me­di­an en­si-il­ta lau­an­tai­na 7.11.2020 Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa. Kes­to vä­li­ai­koi­neen noin 2 tun­tia.