Täl­lä pals­tal­la on käy­ty lä­hin­nä juu­pas ei­päs -kir­joit­te­lua us­ko­na­si­ois­ta ki­nas­tel­len. Näis­tä ikui­suus­ky­sy­myk­sis­tä ei pääs­tä kos­kaan yk­si­mie­li­syy­teen. Ote­taan­pa asi­aan toi­sen­lai­nen nä­kö­kul­ma ihan ai­kui­sen oi­ke­as­ti, ja kä­si­tel­lään sitä lu­e­tun ja ym­mär­ryk­sen yn­nä me­di­a­lu­ku­tai­don vink­ke­lis­tä.

Mik­si pari tu­hat­ta vuot­ta län­si­mais­ten ih­mis­ten mie­liin vai­kut­ta­neet teks­tit oli­si­vat niin ai­nut­laa­tui­sia ja ih­meel­li­siä, et­tei nii­tä sai­si epäil­lä ja tar­kas­tel­la kriit­ti­ses­ti? Nuo­kin ns. py­hät teks­tit ovat ih­mis­ten ke­rää­miä, laa­ti­mia ja kir­joit­ta­mia, joi­ta on muu­tel­tu ja kään­nel­ty vas­taa­maan kun­kin ai­ka­kau­den tren­de­jä ja suun­tauk­sia. Mat­kan var­rel­la on tul­lut ta­hal­li­sia ja ta­hat­to­mia vää­rin ym­mär­ryk­siä ja kään­nös­vir­hei­tä.

Näi­tä kir­joi­tuk­sia, tai niis­tä ir­ro­tet­tu­ja teks­tin­pät­kiä käy­te­tään su­rut­ta tul­kit­se­maan ja sel­vit­tä­mään mitä ta­han­sa tä­män päi­vän asi­oi­ta ja on­gel­mia mil­loin täl­lä pals­tal­la tai nois­sa Pu­li­nois­sa. Rat­kai­su­ja ja oh­jei­ta suol­le­taan ”to­tuuk­si­na” kuin pup­pu­ge­ne­raat­to­ris­ta ikään so­ke­as­ti ja il­man kri­tiik­kiä.

Kir­joi­te­tut teks­tit voi­daan ns. gen­ren mu­kaan ja­kaa eri luok­kiin. Jo­kai­sel­la kan­sal­la on omat ee­pok­sen­sa, jot­ka voi­daan ai­hei­den pe­rus­teel­la ase­tel­la sa­mal­le vii­val­le. Esi­mer­kik­si juu­ta­lai­set ovat kir­jan­neet oman his­to­ri­an­sa Raa­ma­tun Van­haan tes­ta­ment­tiin, is­la­mi­lai­set Ko­raa­niin. Idän kan­soil­la on oman­sa. Ja meil­lä suo­ma­lai­sil­la Ka­le­va­la. Ei ole var­muut­ta, kuka on kir­jan­nut Van­han tes­ta­men­tin ta­pah­tu­mat. Ja on­ko nii­hin­kin teks­tei­hin joku pis­tä­nyt omi­aan, ku­ten Eli­as Lön­n­rot Ka­le­va­laam­me?

Va­lis­tu­neem­mat­kaan lu­ki­jat ei­vät pys­ty erot­ta­maan ”py­häs­tä kir­jas­ta”, mikä on fak­taa ja mikä fik­ti­o­ta. Te­ok­sen esi­leh­del­le pi­täi­si pai­naa jo­kin si­säl­lön mää­ri­tel­mä. Oli­si­ko ky­sy­mys ro­maa­nis­ta, kro­ni­kas­ta tai muus­ta fik­tii­vi­ses­tä esi­tyk­ses­tä? Haas­tei­ta riit­tää, kun sa­dat ta­pah­tu­mat ja vuo­si­lu­vut kie­tou­tu­vat joko mah­dol­li­ses­ti elä­nei­siin tai kek­sit­tyi­hin hen­ki­löi­hin.

Ny­ky­ään pu­hu­taan bi­o­fik­ti­os­ta eli kau­no­kir­jal­li­suu­des­ta, joka kä­sit­te­lee oi­kei­ta ih­mi­siä. Sen mää­ri­tel­mä ai­kai­sem­min oli ”elä­män­ker­ta­ro­maa­ni”. Jos proo­sas­sa ker­ro­taan it­ses­tään, ky­sy­mys on au­to­fik­ti­os­ta. Ku­lut­ta­ja­suo­jan kan­nal­ta on haas­teel­lis­ta, jos lu­ki­ja luu­lee­kin lu­ke­van­sa jo­tain to­del­li­suu­des­ta ker­to­vaa. Vas­tuu jää lu­ki­jal­le, jon­ka on ta­jut­ta­va lu­ke­van­sa fik­ti­o­ta, ei tut­ki­mus­ta tai tie­to­kir­jaa.

Jos Raa­ma­tun Van­ha tes­ta­ment­ti on juu­ta­lais­kan­san his­to­ri­aee­pos­ta, niin Uu­si tes­ta­ment­ti on sen san­ka­ri­ta­rus­to. Se on maa­il­man suo­si­tuin­ta bi­o­fik­ti­o­ta Jee­suk­ses­ta, jos­ta Mat­teus ja Luu­kas laa­ti­vat teks­tin­sä Raa­mat­tuun. Tut­ki­joil­la on ol­lut vai­keuk­sia ku­mo­ta näi­tä se­pit­tei­tä, kos­ka ne on ka­no­ni­soi­tu pa­rin tu­han­nen vuo­den ai­ka­na myös ke­pil­lä ja mie­kal­la pa­ka­noi­den kal­loi­hin.

Kun ny­kyi­sin ”tie­toa” on saa­ta­vis­sa useis­ta eri läh­teis­tä on line, eteen­kin nuo­ri­sol­ta vaa­di­taan me­di­a­lu­ku­tai­toa eli kaik­keen saa­ta­vis­sa ole­vaan tie­toon on suh­tau­dut­ta­va kriit­ti­ses­ti ei­kä us­koa so­ke­as­ti kir­joi­tet­tuun ja esi­tet­tyyn. Mi­ten on mei­dän van­hem­pien me­di­a­lu­ku­tai­don lai­ta, kun täl­lä­kin pals­tal­la ju­lis­te­taan sään­nöl­li­sin vä­li­a­join ”oi­ke­aa to­tuut­ta” van­ho­jen teks­tien poh­jil­ta.

Jee­suk­sen elä­mäs­tä ker­to­vat teks­tit ovat siis bi­o­fik­ti­o­ta. Au­to­fik­ti­o­ta eli omien ko­ke­mus­ten poh­jal­le luo­tua lu­et­ta­vaa esi­mer­kik­si esiin­tyy meil­le suo­ma­lai­sil­le tu­tus­sa Kal­le Pää­ta­lon tuo­tan­nos­sa.

Jos­kus lu­ke­va ylei­sö us­koo sekä bio- et­tä au­to­fik­ti­on ole­van tot­ta, kun niis­sä on ker­rot­tu au­tent­ti­sis­ta ta­pah­tu­mis­ta ja pai­kois­ta. Jee­suk­sen ja­lan­jäl­jil­le teh­dään edel­leen py­hiin­va­el­lus­mat­ko­ja. Myös Kal­le Pää­ta­lon ro­maa­nien poh­jal­ta on jär­jes­tet­ty ko­ti­seu­tu­ret­kiä, jos­sa on ker­rat­tu kir­jan ta­pah­tu­mia.

Us­ko­koon ken tah­too. Vas­tuu joka ta­pauk­ses­sa jää lu­ki­jal­le, jo­ten an­ne­taan it­se kun­kin tul­la au­tu­aak­si il­man pak­ko­tu­pu­tuk­sia ja yh­den to­tuu­den ju­lis­tus­ta.

Pent­ti Sa­lin

Myl­ly­kos­ki