Hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la teh­dään vai­kei­ta pää­tök­siä pal­ve­luis­ta, pal­ve­lu­ver­kos­ta ja ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­ses­ta. Pää­tök­sen­te­on poh­jak­si tar­vi­taan ajan­ta­sais­ta, luo­tet­ta­vaa ja ver­tai­lu­kel­pois­ta tie­toa. Tie­däm­me­kö kui­ten­kaan riit­tä­vän tar­kas­ti, mitä eri pal­ve­lu­jen tuot­ta­mi­nen to­del­la mak­saa?

Pelk­kä tie­to hy­vin­voin­ti­a­lu­een ko­ko­nais­me­nois­ta ei rii­tä. Tar­vit­sem­me tie­toa pal­ve­lu­jen yk­sik­kö­kus­tan­nuk­sis­ta. Kun kus­tan­nuk­set las­ke­taan yh­te­näi­sil­lä pe­ri­aat­teil­la, voi­daan ver­tail­la alu­ei­ta, pal­ve­lu­ja ja eri­lai­sia ta­po­ja tuot­taa pal­ve­lut. Sa­mal­la voi­daan tun­nis­taa, mis­sä toi­mi­taan kus­tan­nus­vai­kut­ta­vas­ti ja mis­sä meil­lä on opit­ta­vaa muil­ta.

Työ­tä yk­sik­kö­kus­tan­nus­ten las­ken­nan ke­hit­tä­mi­sek­si ja yh­te­näis­tä­mi­sek­si on teh­ty val­ta­kun­nal­li­ses­ti. Ta­voit­tee­na on saa­da hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ja eri tuo­tan­to­ta­po­jen kus­tan­nuk­set ver­tai­lu­kel­poi­sik­si. Nyt on ai­ka saa­da ver­tai­lu­kel­poi­nen yk­sik­kö­kus­tan­nus­tie­to avoi­mes­ti ja riit­tä­vän kat­ta­vas­ti pää­tök­sen­te­on käyt­töön.

Avoi­muu­del­la on mer­ki­tys­tä myös sik­si, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­een oma tuo­tan­to ei ole ai­noa tapa jär­jes­tää pal­ve­lu­ja. Kun ver­tail­laan omaa tuo­tan­toa, os­to­pal­ve­lu­ja tai mui­ta tuo­tan­to­ta­po­ja, ver­tai­lun pi­tää pe­rus­tua to­del­li­siin ja sa­mal­la ta­val­la las­ket­tui­hin ko­ko­nais­kus­tan­nuk­siin. Vas­ta sil­loin voi­daan ar­vi­oi­da, mikä tapa tuot­taa pal­ve­lu on sekä ta­lou­del­li­ses­ti et­tä toi­min­nal­li­ses­ti pe­rus­tel­tu.

Yk­sik­kö­kus­tan­nus ei kui­ten­kaan yk­sin ker­ro, on­ko pal­ve­lu hyvä tai vai­kut­ta­va. Hal­vin pal­ve­lu ei vält­tä­mät­tä ole ko­ko­nai­suu­den kan­nal­ta edul­li­sin. Kus­tan­nus­tie­to pi­tää yh­dis­tää tie­toon pal­ve­lu­jen laa­dus­ta, saa­ta­vuu­des­ta, vai­kut­ta­vuu­des­ta ja alu­een asuk­kai­den pal­ve­lu­tar­pees­ta.

Ver­tai­lu­kel­poi­nen tie­to ei kui­ten­kaan au­ta, jos sitä ei käy­te­tä. Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den pi­tää pys­tyä tun­nis­ta­maan, mis­sä pal­ve­lu­ja tuo­te­taan hy­vin ja kus­tan­nus­vai­kut­ta­vas­ti, mis­sä kus­tan­nuk­set poik­ke­a­vat muis­ta alu­eis­ta ja mis­tä voim­me op­pia.

Jul­kis­ten va­ro­jen käy­tön pi­tää kes­tää tar­kas­te­lua. Avoin ja ver­tai­lu­kel­poi­nen kus­tan­nus­tie­to ei yk­sin rat­kai­se hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ta­lous­haas­tei­ta, mut­ta se an­taa pa­rem­mat vä­li­neet teh­dä pe­rus­tel­tu­ja pää­tök­siä sii­tä, mi­ten ra­jal­li­set re­surs­sit käy­te­tään mah­dol­li­sim­man vai­kut­ta­vas­ti.

Chris­ta Car­pe­lan (kok.)

Ky­men­laak­son hy­vin­voin­ti­a­lu­een

alu­e­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja,

edus­kun­ta­vaa­lieh­do­kas

Kou­vo­la