Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

– Olo­ni on nyt hie­man hai­kea, mut­ta toi­saal­ta myös hel­pot­tu­nut. Olen suun­ni­tel­lut tätä myyn­tiä pit­kään, ker­too In­ke­roi­sis­sa asu­va Pek­ka Ran­ta­nen.

Hän on myy­nyt Ky­mi­jo­en ran­nas­sa, In­ke­rois­ten Mäm­mä­län ky­läs­sä si­jait­se­van su­kun­sa ta­lon eli Ran­ta­sen ta­lon.

– Os­ta­ja on Ky­men­laak­sos­ta, ei­kä hä­nel­lä ole ai­ko­mus­ta pur­kaa ta­loa. Asun it­se oma­ko­ti­ta­los­sa­ni täs­sä lä­hel­lä, ja olen pit­kään pi­tä­nyt huol­ta nyt myy­dys­tä ta­los­ta.

Pek­ka Ran­ta­nen on ke­rän­nyt pal­jon tie­toa ta­lon ja su­kun­sa his­to­ri­as­ta. Talo on lä­hes 180 vuot­ta van­ha, ja se si­jait­see pai­kas­sa, jos­sa mui­noin oli lin­na­ke.

-Minulle on helpotus, ettei taloa olla purkamassa, Pekka Rantanen sanoo.

Pek­ka Ran­ta­nen syn­tyi Ran­ta­sen ta­los­sa vuon­na 1945, ja hän asui ko­ti­ta­los­saan 24-vuo­ti­aak­si. Isä Jor­ma Ran­ta­sel­la oli ly­hy­en ai­kaa so­tien jäl­keen au­to­kor­jaa­mo An­ja­las­sa, ja myö­hem­min hän työs­ken­te­li Tam­pel­lan teh­taal­la au­to­na­sen­ta­ja­na. Pek­ka it­se oli töis­sä Stora En­sol­la pa­pe­ri­ko­nei­den huol­to­mie­he­nä.

Ant­ti ja Ai­no Ran­ta­nen, Pek­ka Ran­ta­sen iso­van­hem­mat, os­ti­vat ta­lon­sa vuon­na 1903 So­fia ja Ju­ha­ni Ali­nil­ta, jot­ka muut­ti­vat su­ku­ni­men­sä Ara­jär­vek­si. Ju­ha­ni Ara­jär­vi oli pan­kin­joh­ta­ja, Suo­ma­lai­sen puo­lu­een kan­sa­ne­dus­ta­ja, se­naat­to­ri ja su­kua pre­si­dent­ti Tar­ja Ha­lo­sen puo­li­sol­le Pent­ti Ara­jär­vel­le.

Ant­ti ja Ai­no Ran­ta­nen al­koi­vat laut­taus­toi­min­nan omas­ta ran­nas­taan joen yli ai­van 1900-lu­vun alus­sa. Vau­nuis­ta kah­del­la he­vo­sel­la sai ve­loit­taa 80 pen­niä, ne­li­pyö­räi­sis­tä kär­ryis­tä ja he­vo­ses­ta 30 pen­niä, kuor­mas­ta ja he­vo­ses­ta 40 pen­niä, he­vo­ses­ta il­man ajo­pe­liä 20 pen­niä sekä täy­si­kas­vui­ses­ta ih­mi­ses­tä 10 pen­niä.

Ka­pu­la­los­si­na laut­ta toi­mi sil­lan ra­ken­ta­mi­seen as­ti, vuo­teen 1939 saak­ka.

Vuo­si­sa­dan alus­sa laut­ta­lii­ken­ne oli mel­ko hil­jais­ta. Au­to­lii­ken­ne li­sään­tyi, ja esi­mer­kik­si elo­kuus­sa 1926 laut­taa käyt­ti 23 au­toa, ja he­vo­sel­la joki yli­tet­tiin 83 ker­taa.

Antti ja Aino Rantanen kahvilla kauniissa majatalossaan.

Täs­sä Laut­ta­ran­nas­sa, Ran­ta­sen ta­los­sa avat­tiin vuon­na 1923 kes­ti­kie­va­ri ja ma­ja­ta­lo.

Laa­jen­nus­ten jäl­keen ylä­ker­taan teh­tiin myös ”säl­lin huo­ne”, jo­hon ma­joi­tet­tiin ”epä­mää­räi­set” vie­raat. Tuon ajan lain mu­kaan oli pak­ko ot­taa vas­taan kaik­ki vie­raat, jot­ka pys­tyi­vät mak­sa­maan yö­py­mi­ses­tään.

Sou­tu­po­jil­la oli huo­neen­sa ala­ker­ran kul­mas­sa, ja laut­ta­kul­je­tus­ta tar­vit­se­van piti vain ko­paut­taa ik­ku­naan, niin kyy­ti jär­jes­tyi.

Hert­tai­nen Ai­no Ran­ta­nen oli ma­ja­ta­lon ja kes­ti­kie­va­rin sy­dän. Ma­ja­ta­lo oli 1920-lu­vul­la ja useim­mi­ten täyn­nä. Tal­lel­la ole­vis­ta vie­ras­kir­jois­ta löy­tyy esi­mer­kik­si kaup­pa­mat­kus­ta­jaa, har­ja­kaup­pi­as­ta, su­kel­ta­jaa ja näyt­te­li­jä­tär­tä.

Kiel­to­lain päät­ty­mi­nen vuon­na 1932 hil­jen­si mat­kus­ta­ja­ko­tia. Eri­tyi­ses­ti kaup­pa­mat­kus­ta­jat al­koi­vat ma­joit­tua lä­hi­kau­pun­geis­sa, jois­sa kaup­po­ja voi­tiin hie­roa ra­vin­to­las­sa kup­pien ää­rel­lä.

Ran­ta­sen ma­ja­ta­lon toi­min­ta jat­kui vuo­teen 1937 as­ti. Ta­lon kes­ti­kie­va­ri toi­mi yh­tä pit­kään kuin ma­ja­ta­lo­kin.

Pekka Rantanen lunasti Rantasen talon perikunnalta vuonna 2004.

Ran­ta­sen ta­los­sa pi­det­tiin 1930-lu­vul­la Sip­po­lan ja Veh­ka­lah­den pii­rin kä­rä­jiä, ja niin­pä ma­ja­ta­lon huo­neis­sa asui jos­kus san­gen var­ti­oi­tua vä­keä.

Pek­ka Ran­ta­sen Jor­ma-isä on ker­to­nut näin: "Ker­ran van­gin­var­ti­ja toi ta­loon van­hah­kon mie­hen yök­si kä­rä­jiä var­ten. Mies ei yrit­tä­nyt­kään ka­ra­ta. Hän pyy­si vain saa­da ot­taa rau­dat pois ja­lois­taan yön ajak­si, et­tä oli­si hel­pom­pi nuk­kua. Hä­nel­lä oli niin lai­hat ja­lat, et­tä hän sai it­se hel­pos­ti kah­leet pois ja­lois­taan. Aa­mul­la van­ki su­jaut­ti ras­kaat kah­leet ta­kai­sin jal­koi­hin­sa."

Hu­pai­si­a­kin ta­pauk­sia sat­tui. Jor­ma Ran­ta­nen ker­toi myös tä­män ta­ri­nan:

"Van­git al­koi­vat mu­si­soi­da kä­rä­jä­pää­tös­ten kuu­le­mi­sen jäl­keen. Lap­se­ne­lä­ke­ju­tus­ta syy­tet­ty sul­ha­nen ky­syi, oli­ko ta­los­sa mi­tään soit­to­veh­kei­tä. Man­do­lii­ni löy­tyi ja elin­kau­tis­van­ki, joka oli ryös­tä­nyt ja tap­pa­nut mie­hen sekä vie­lä hä­päis­syt ruu­miin, al­koi soit­taa. Muut van­git pis­ti­vät kah­leet ja­lois­sa tans­sik­si sä­es­tys­tä saa­des­saan."