Ul­la-Mai­ja Sie­vi­nen

Muis­tois­sam­me Ta­pa­ni Kan­sa -juh­la­kon­sert­ti veti Kot­kan Sa­ta­ma Aree­nan lau­an­tai­na täy­teen vä­keä.

Mo­net kon­ser­tin ylei­sös­tä oli­vat tul­leet muu­al­ta Suo­mes­ta. Use­at kau­em­paa tu­li­jat ha­lu­si­vat myös tu­tus­tua Kot­kaan, ja mo­nel­le ker­ta oli en­sim­mäi­nen.

Ritva Koponen ja Osmo Vänskä (kotkalaisillekin tutun kapellimestarin täyskaima) tulivat paitsi konserttiin, myös pienelle lomalle ja Kotkaan tutustumaan.

Rit­va Ko­po­nen ja Os­mo Väns­kä tu­li­vat Jo­en­suus­ta ja Rääk­ky­läs­tä.

– Tu­lim­me ei­len ju­nal­la, var­ta vas­ten tätä kon­sert­tia var­ten. Olem­me yö­tä, tämä on meil­le ikään kuin pie­ni loma.

– Ta­pa­ni Kan­sa kävi esiin­ty­mäs­sä Jo­en­suus­sa Ham­mas­lah­den Lem­men­la­val­la, ja siel­lä sit­ten tuli käy­tyä tans­si­mas­sa, Ko­po­nen muis­te­li. – Lem­pi­kap­pa­lee­ni Kan­sal­ta on An­na mun jää­dä sun luo, sii­nä on iha­nat sa­nat ja se tyy­li, mil­lä hän sen esit­ti.

Väns­kän mie­leen on ol­lut eri­tyi­ses­ti Tul­kaa ty­töt ta­kai­sin.

– Se on oi­kea kor­va­ma­to, Ko­po­nen nau­roi.

Eija Jakonen (vas.) ja Satu Koskikannas olivat jo nuorina Tapani Kansan tosifaneja. Häntä käytiin kuuntelemassa ja tanssimassa Tampsan tanssilavalla ja muuallakin.

Satu Kos­ki­kan­nas ja Ei­ja Ja­ko­nen ovat mo­lem­mat Kot­kas­ta ko­toi­sin. Ny­kyi­sin Kos­ki­kan­nas asuu Imat­ral­la ja Ja­ko­nen Kou­vo­las­sa.

– Olem­me tois­tem­me las­ten kum­me­ja ja Ei­ja eh­dot­ti tu­loa tän­ne, ja minä in­nos­tuin sa­man tien, Satu Kos­ki­kan­nas ker­toi. – Ja mie­het jäi­vät ko­tiin.

Ka­ris­maat­ti­nen esiin­ty­jä ja hyvä mu­siik­ki, Kos­ki­kan­nas ku­vai­li Ta­pa­ni Kan­saa.

– Ei­kä se ko­mea ul­ko­nä­kö­kään pa­hit­teek­si ol­lut.

Raija Wiik (vas.) ja Liisa Cederberg jäivät Kotkaan yöksi ja halusivat tutustua kaupunkiin.

Rai­ja Wiik ja Lii­sa Ce­der­berg saa­pui­vat kon­sert­tiin Por­voos­ta.

– Kä­vin vii­me ke­sä­nä kat­so­mas­sa Ta­pa­ni Kan­sas­ta ker­to­vaa mu­siik­ki­te­at­te­ria Kan­ga­sa­lan ke­sä­te­at­te­ris­sa. Tomi Met­sä­ke­to esit­ti sii­nä Ta­pa­nia ja oli ai­van huip­pu, Wiik muis­te­li.

Hän ku­vaa Ta­pa­ni Kan­saa yh­dek­si Suo­men par­hais­ta mies­lau­la­jis­ta.

– Vii­me ai­koi­na Ta­pa­ni Kan­sa esit­ti myös klas­sis­ta mu­siik­kia, ja se oli hie­noa.

Nuo­re­na Wii­kin lem­pi­kap­pa­le oli De­li­lah. Ce­der­ber­gin mie­leen oli eri­tyi­ses­ti R-A-K-A-S.

-Saatiin tänne viimeiset liput, onneksi, kertoivat sisarukset Anu Toikka (vas.) ja Heli Toikka tyytyväisinä.

– Te­le­vi­si­os­sa Huo­men­ta Suo­mi -oh­jel­mas­sa ker­rot­tiin täs­tä kon­ser­tis­ta, ja soi­tin sis­kol­le­ni, et­tä men­nään­kö muis­te­le­maan Kot­kan poi­kaa. Saa­tiin vii­mei­set li­put, ker­too hel­sin­ki­läi­nen, alun pe­rin kot­ka­lai­nen Anu Toik­ka. Sis­ko Heli Toik­ka on kot­ka­lai­nen.

– Olem­me kas­va­neet is­kel­män ym­pä­ris­tös­sä, äi­ti lau­loi ko­to­na ja au­tos­sa. Kun olim­me pie­niä, lau­loim­me la­ve­ri­sän­gyn pääl­lä, hyp­py­na­rut mik­kei­nä ja lau­lu­vi­hot kä­sis­sä. Kun asuin Ame­ri­kas­sa, äi­ti lä­het­ti mi­nul­le ka­set­te­ja ja cd-le­vy­jä, Heli Toik­ka to­te­si.

Tomi Met­sä­ke­to esit­ti Ta­pa­ni Kan­saa vii­me vuon­na ke­sä­te­at­te­ri­näy­tel­mäs­sä Ta­pa­ni Kan­sa – lau­la­ja,ja sai roo­lis­taan pal­jon kii­tos­ta. Näy­tel­mä jat­kaa tu­le­va­na ke­sä­nä, mm. elo­kuus­sa Jaa­la Aree­nal­la Kou­vo­las­sa.

– Ta­pa­ni Kan­sa oli lau­la­ja­na huip­pu­luok­kaa. Hä­nel­lä oli hie­no ää­ni, hän oli to­del­la uut­te­ra ja sai on­nek­seen myös hy­viä bii­se­jä. Ta­pa­ni on ol­lut mi­nul­le mo­nel­la ta­val­la esi­ku­va, Met­sä­ke­to sa­noi.

-Olemme esittäneet tämän juhlakonsertin loppuunmyytynä esimerkiksi Helsingin Musiikkitalossa ja Lahdessa Sibeliustalolla. Tuomme sen uudestaan Kotkaan 10. lokakuuta, kertoivat Seppo Kansa (vas.) ja Tomi Metsäketo.

Kon­ser­tin so­lis­tei­na esiin­tyi­vät myös Tee­mu Roi­vai­nen, Lau­ri Mik­ko­la, Mi­ka­el Saa­ri sekä Ta­pa­ni Kan­san veli Sep­po Kan­sa.

– Oli mah­ta­vaa, kun pää­sin mu­kaan. Tämä on mo­nen unel­ma, Sep­po Kan­sa sa­noi. – Olin it­se 10-vuo­ti­as, kun kuul­tiin en­sim­mäi­set Ta­pa­nin bii­sit. Olin myös Ta­pa­nil­la töis­sä kym­me­nen vuo­den ajan, ja yh­des­sä vai­hees­sa hän työl­lis­ti mei­dän koko si­sa­rus­po­ru­kan.