Ge­ost­ra­te­gi­nen si­jain­tim­me on yk­si tär­keim­mis­tä te­ki­jöis­tä Ve­nä­jän tur­val­li­suus­po­liit­ti­ses­sa ajat­te­lus­sa. Suo­men­lah­den ja Itä­me­ren me­ri­väy­län tär­keyt­tä Ve­nä­jäl­le ei voi lii­kaa ko­ros­taa täs­sä yh­tey­des­sä. Si­joi­tam­me it­sem­me nyt län­nen etu­pii­riin niin kult­tuu­ri­ses­ti kuin po­liit­ti­ses­ti. Olem­me edel­leen suo­met­tu­nei­na, ai­no­as­taan il­man­suun­ta on vaih­tu­nut. Nä­em­me val­ti­om­me tu­le­vai­suu­den ruu­sun­pu­nais­ten län­tis­ten sil­mä­la­sien kaut­ta. Län­si on meil­le vä­hin­tään­kin pak­ko­miel­le kaik­ki­ne seu­rauk­si­neen, jois­ta em­me ole vie­lä tie­toi­sia.

Ku­ten suu­rin osa on var­mas­ti jo huo­man­nut, Vih­rei­den puo­lu­e­ko­kous hy­väk­syi kan­na­bik­sen lail­lis­ta­mis­ta aja­van aloit­teen tiu­kan ää­nes­tyk­sen jäl­keen lu­vuin 183–181. Täs­tä odo­te­tus­ti läh­ti käyn­tiin raju kes­kus­te­lu, jos sitä sel­lai­sek­si voi edes kut­sua. Pai­kal­la ol­lee­na edus­ta­ja­na täs­tä on lie­nee syy­tä sa­noa jo­tain. Lop­pu­pe­leis­sä kyse ei ni­mit­täin ole mi­ten­kään ra­di­kaa­lis­ta aja­tuk­ses­ta.

Kot­kan syn­tyi te­ol­li­suu­den ja sa­ta­man kau­pun­gik­si. Ank­ku­ris­sa on ha­vain­nol­li­ses­ti nä­ky­vil­lä kot­ka­lais­ten toi­meen­tu­lon ja työn luon­ne. Olen täs­mäl­leen sa­maa miel­tä Mat­ti Tie­a­hon kans­sa, et­tä Ank­ku­ri­ra­ken­nuk­sen pur­ka­mi­nen on oman his­to­ri­an mi­tä­töin­tiä. Vie­lä pa­hem­paa; il­man pe­rus­teel­lis­ta kes­kus­te­lua sen mer­ki­tyk­ses­tä, lä­pi­huu­to­jut­tu­na.

Aa­si­an ja Af­ri­kan man­te­reet ha­lu­a­vat hin­nal­la mil­lä hy­vän­sä pääs­tä yh­tä vih­re­äl­le ok­sal­le kuin rik­kaat län­si­val­ti­ot.Edes ri­kas USA ei juu­ri­kaan piit­taa il­mas­to­ra­por­teis­ta. Eu­roop­pa kyl­lä te­kee il­mas­ton hy­väk­si pal­jon­kin hy­viä rat­kai­su­ja, mut­ta ne ovat enem­män­kin kos­meet­ti­sia, pal­jon sa­no­ja, vä­hän te­ko­ja.

Jär­jes­täy­ty­nyt ri­kol­li­suus on li­sään­ty­nyt ja raa­is­tu­nut Suo­mes­sa vii­me vuo­si­na. Huu­meet kuu­lu­vat mer­kit­tä­väl­lä ta­val­la tä­hän toi­min­taan. Tänä vuon­na Kou­vo­lan rat­ti­juo­pu­muk­sis­ta yli puo­let on ol­lut huu­mei­den vai­ku­tuk­sen alai­se­na. Sa­maan ai­kaan lap­si­per­heet jou­tu­vat syy­nää­mään leik­ki­puis­tot käy­te­tyis­tä huu­me­neu­lois­ta ja ai­van lii­an moni ikäih­mi­nen ko­kee tur­vat­to­muut­ta ul­ko­na liik­ku­es­saan. Ko­ro­na on vain kiih­dyt­tä­nyt vaa­ral­lis­ta ke­hi­tys­kul­kua.

EU:n ra­ken­ne­ra­has­to­va­ro­jen ja­os­ta tu­le­val­le kau­del­le on ke­hit­ty­nyt kiis­ta. Vaik­ka ra­haa on ko­ko­nai­suu­des­saan ja­os­sa enem­män kuin ai­em­min kaik­ki­aan kol­men eri tu­ki­vä­li­neen kaut­ta (EAKR, ESR ja uu­te­na oi­keu­den­mu­kai­sen siir­ty­män ra­has­to eli ns. JTF), kes­kus­te­luis­sa ol­leet luon­nok­set ja­ok­si ovat ol­leet koh­tuut­to­mia. Eri­tyi­sen on­gel­mal­li­sek­si esi­tys on muo­tou­tu­mas­sa te­ol­li­sen ra­ken­ne­muu­tok­sen ko­et­te­le­mil­le alu­eil­le mm. Kaak­kois-Suo­mes­sa, jot­ka ovat ajau­tu­neet mo­ni­on­gel­mai­seen ti­laan.

Eläm­me ih­meel­lis­tä ai­kaa. Mo­net ta­ka­vuo­si­na täy­sin nor­maa­lei­na pi­de­tyt, ylei­ses­ti hy­väk­sy­tyt asi­at on ju­lis­tet­tu van­ha­nai­kai­sik­si ja tuo­mit­ta­vik­si. Vil­pit­tö­mät, usein maa­lais­jär­ki­siä aja­tuk­sia le­vit­tä­vät ta­hot on ju­lis­tet­tu vi­ha­pu­hu­jik­si su­vait­se­vais­ten puo­lel­ta!

Yle sel­vit­ti vas­ti­kään kan­sa­ne­dus­ta­jien kan­to­ja us­kon­rau­han rik­ko­mis­ta kos­ke­van lain pois­ta­mi­seen. Ky­seis­tä la­kia on pi­det­ty on­gel­mal­li­se­na, kos­ka se kiel­tää mm. ju­ma­lan­pil­kan. Esi­mer­kik­si YK:n ih­mi­soi­keus­ko­mi­tea on vaa­ti­nut Suo­mea pois­ta­maan ky­sei­sen py­kä­län, pi­tä­en sitä sa­nan­va­paut­ta ra­joit­ta­va­na. Ylen ky­se­lys­sä enem­mis­tö vas­tan­neis­ta kan­nat­ti lain pi­tä­mis­tä en­nal­laan, mut­ta muo­toi­lun ta­kia ky­se­lyä voi pi­tää vää­ris­tel­ty­nä.

Sa­nat voi­vat tun­tua van­ha­nai­kai­sil­ta en­si­tun­tu­mal­ta, ja mitä niil­lä on te­ke­mis­tä kau­pun­gin pää­tök­sen­te­on kans­sa. Mie­les­tä­ni sa­noil­la ja luot­ta­mus­teh­tä­vil­lä on pal­jon­kin yh­tä­läi­syyt­tä. Vii­me vuon­na teh­dys­sä tut­ki­muk­ses­sa kuu­si kym­me­nes­tä suo­ma­lai­ses­ta piti koti, us­kon­to ja isän­maa­ta hy­vä­nä poh­ja­na elä­mäl­le. Maa­seu­tu­mai­sis­sa kun­nis­sa asu­vis­ta näi­tä ar­vo­ja kan­nat­ti yli 70 pro­sent­tia.

On hy­vin tot­ta, et­tä Kou­vo­lan pi­tää sääs­tää. Muut­to­tap­pi­o­kun­ta­na huol­to­suh­de heik­ke­nee. Kun­ta­po­lii­ti­koil­la on toi­saal­ta nyt tär­ke­ää saa­da kam­met­tua Kou­vo­la nou­su­suh­dan­teel­le, mut­ta toi­saal­ta ei saa sääs­tää it­seä hen­gil­tä­kään. On va­rau­dut­ta­va sii­hen, et­tä tu­le­vai­suut­ta var­ten teh­dään nyt myös sa­mal­la ns. tu­le­vai­suu­sin­ves­toin­te­ja. Niil­lä tar­koi­tan hank­kei­ta, jot­ka ovat noin 10–20 vuo­den pääs­sä.

Ny­kyi­nen Kou­vo­la syn­tyi vuon­na 2009, mut­ta lä­hes­kään kaik­ki kau­pun­ki­lai­set ei­vät edel­leen­kään miel­lä it­se­ään kou­vo­la­lai­sik­si, vaan van­hat kun­ta­ra­jat kum­mit­te­le­vat yhä mo­nel­la ta­ka­rai­vos­sa.

Olen ai­na ih­me­tel­lyt sitä, et­tä jul­ki­sel­la puo­lel­la työs­ken­te­le­vät ih­mi­set ää­nes­tä­vät ko­koo­mus­ta. Ja toi­sin päin, yk­si­tyi­sel­lä puo­lel­la työs­ken­te­le­vät ää­nes­tä­vät va­sem­paa lai­taa po­li­tii­kan kar­tal­la.

Ei pel­käs­tään Ha­mi­nas­sa, moni on tus­kas­tu­nut po­li­tii­kan te­koon niin sa­no­tus­ti vai­keim­man kaut­ta. Tar­koi­tuk­sen­mu­kai­nen vää­rin ym­mär­tä­mi­nen, ot­si­koi­ta ko­hah­dut­ta­vat esiin­tu­lot, hen­ki­löön liit­ty­vä osoit­te­lu, puo­lu­e­po­liit­ti­sin syin ide­oi­den ja te­ko­jen tor­ju­mi­nen, ja jopa uh­kai­lu ovat tul­leet suo­ma­lai­seen po­li­tii­kan te­koon uu­del­la ta­val­la, eh­kä some-roh­keu­den myö­tä.

Hoi­ta­jien tar­ve kas­vaa koko ajan. Kol­man­nes kun­tien lä­hi­hoi­ta­jis­ta ja nel­jän­nes sai­raan­hoi­ta­jis­ta elä­köi­tyy seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na. Ko­ro­nak­rii­si on li­sän­nyt sote-alan työn­te­ki­jöi­den kuor­mi­tus­ta ja use­at hoi­ta­jat suun­nit­te­le­vat alan vaih­toa. Sa­maan ai­kaan nuo­ris­ta en­tis­tä har­vem­pi ha­kee hoi­ta­jak­si. Kun tie­de­tään työn haas­ta­vuus ja palk­ka, joka ei ole suh­tees­sa työn vaa­ti­vuu­teen, niin ei eh­kä ole ih­me.