Hen­ki­lös­tö­mi­toi­tuk­sen las­ke­mi­nen 0,6:een van­hus­ten ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­sa hoi­dos­sa ei pois­ta sitä to­si­a­si­aa, et­tä lain mu­kaan van­huk­sil­la on oi­keus tar­vit­se­maan­sa hoi­toon. Alu­ei­den po­liit­ti­sel­la joh­dol­la on­kin nyt vai­kea ti­lan­ne päät­tää mitä la­kia ri­ko­taan, kun sääs­tö­toi­mia teh­dään vä­lit­tä­mät­tä kan­sa­lais­ten hy­vin­voin­nis­ta.

Nato-jä­se­nyys yh­des­sä yh­tei­sen EU:n mää­rit­te­le­män ul­ko­po­liit­ti­sen lin­jan myö­tä Suo­men tur­val­li­suus­ta­sa­pai­no on epä­va­kau­tu­nut. Ve­nä­jä-suh­tei­den oma­eh­toi­nen ro­mut­ta­mi­nen, sekä vas­tak­kai­na­set­te­lun ko­ros­tus ovat luo­neet il­ma­pii­rin, jos­sa Suo­men en­nen va­kaa ul­ko­po­liit­ti­nen tila on va­ka­vas­ti häi­riin­ty­nyt, ai­heut­ta­en jopa vaa­ral­li­sen en­nal­ta ar­vaa­mat­to­man il­ma­pii­rin.

Suo­men nel­jä hal­li­tus­puo­lu­et­ta teki 1.4.2025 vii­saan pää­tök­sen aloit­taa Ot­ta­wan mii­na­kiel­to­so­pi­muk­ses­ta ir­taan­tu­mi­sen val­mis­te­lun. En ha­lua us­koa pää­tös­tä ap­ril­li­pi­lak­si, vaik­ka vie­lä vuon­na 2011 (kun mii­na­kiel­to­so­pi­muk­seen liit­ty­mi­ses­tä edus­kun­nas­sa ää­nes­tet­tiin), ää­nes­ti­vät kaik­ki pai­kal­la ol­leet kris­til­lis­de­mok­raa­tit, rkp:läi­set ja ko­koo­mus­lai­set sen puo­les­ta, et­tä mii­nat kiel­le­tään. Ta­kin­kään­tö sal­lit­ta­koon, kun sen te­kee oi­ke­aan suun­taan. Minä ja kaik­ki pe­rus­suo­ma­lai­set tie­ten­kin ää­nes­tim­me so­pi­mus­ta vas­taan jo sil­loin.

Kun kuun­te­lem­me po­lii­tik­ko­ja, muis­tam­me usein pa­rem­min sen, mi­ten he esit­ti­vät asi­an­sa kuin sen, mitä he sa­noi­vat. Vai­kut­ti­ko po­lii­tik­ko us­kot­ta­val­ta, va­kuut­ta­val­ta ja re­hel­li­sel­tä, vai jäi­kö tun­ne, et­tä hän ei tien­nyt mis­tä pu­hui tai eh­kä pii­lot­te­li jo­tain?

Kou­vo­la ja Kou­vo­lan seu­ra­kun­ta tar­vit­se­vat Kes­kus­kir­kon kal­tai­sen, ny­ky­ai­kai­sen mo­ni­toi­mi­ti­lan, joka ko­ko­aa ih­mi­set niin ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin kuin kon­sert­tei­hin­kin sekä mui­hin ti­lai­suuk­siin. Mi­kään muu Kou­vo­lan alu­eel­la ole­vis­ta kir­kois­ta ei pys­ty tar­jo­a­maan sa­man­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia kuin Kes­kus­kirk­ko eri­lais­ten ta­pah­tu­mien pi­to­paik­ka­na.

Olin 19.3 kai­hi­leik­kauk­ses­sa Kok­sin sil­mä­kes­kuk­ses­sa. Jäl­leen ker­ran kii­tol­li­se­na to­te­sin, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­een pal­ve­lu toi­mii, kun­han sin­ne pää­see.

Kun leh­tiä lu­kee tun­tuu, et­tä työn­te­ki­jä hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on pelk­kä var­jo, pal­luk­ka, jo­hon me­nee x mää­rä ra­haa.

Kot­kan lii­kun­ta­pal­ve­lui­den tu­le­vai­suus näyt­tää syn­käl­tä. Kau­pun­gin toi­men­pi­de-eh­do­tuk­set vuo­sil­le 2025–2030 osoit­ta­vat, et­tei ny­kyi­sil­lä mää­rä­ra­hoil­la voi­da yl­lä­pi­tää edes ny­kyis­tä lii­kun­ta­paik­ka­ver­kos­toa. Tämä tar­koit­taa lii­kun­ta­paik­ko­jen lak­kaut­ta­mis­ta, tal­vi­lii­kun­nan heik­ke­ne­mis­tä ja kun­ta­lais­ten tal­koo­työn li­sään­ty­mis­tä. On­ko tämä suun­ta, jo­hon ha­lu­am­me Kot­kan vie­dä?

Ylei­siä to­te­a­muk­sia vaa­li­ken­täl­lä on ol­lut ”mik­si ää­nes­täi­sin”, ”asi­at ei kos­ke mi­nua”, ”en ole ää­nes­tä­nyt vuo­siin”.

Ta­val­li­sel­la kan­sa­lai­sel­la oli­si toi­vo­mus, et­tä kun­tien edus­ta­jat al­kai­si­vat ajat­te­le­maan jär­jel­lä. Ei­kä teh­dä ku­ten en­nen­kin on teh­ty. Ei­kä us­koa en­nus­tuk­seen tai van­hoi­hin ti­las­toi­hin, joka muut­tu­vat sik­si, kun maa­il­ma muut­tuu koko ajan ym­pä­ril­läm­me.

Kult­tuu­ri to­del­la­kin kuu­luu kai­kil­le. Se on mei­dän ar­ki­päi­vää, py­hä­päi­vää. Sitä teh­dään mis­sä vain. To­sin olem­me tot­tu­neet, et­tä sitä löy­tyy te­at­te­ris­ta, kon­ser­teis­ta jne. Mut­ta sitä on myös siel­lä mis­sä ih­mi­set koh­taa­vat, ta­paa­vat tut­tu­ja ja myös tun­te­mat­to­mia.

Itä­me­ri ja Suo­men­lah­ti osoit­ti­vat jo het­ken ajan pa­ra­ne­mi­sen merk­ke­jä, ja ka­don­nut­ta la­jis­toa al­koi pa­la­ta juu­ril­leen. Vii­me vuo­det ovat kui­ten­kin tuo­neet huo­les­tut­ta­via merk­ke­jä: si­ni­le­vä­ku­kin­nat li­sään­ty­vät, hap­pi­ka­to pa­he­nee, ja re­he­vöi­ty­mi­nen kiih­tyy. Tämä ke­hi­tys on py­säy­tet­tä­vä heti – ja suun­ta kään­net­tä­vä ta­kai­sin pa­rem­paan.

Per­he on yh­teis­kun­tam­me pe­ru­syk­sik­kö. Lap­suu­des­sa­ni meil­lä oli jo eri­lai­nen per­he. Isä oli kuol­lut ja äi­ti kas­vat­ti yk­sin nel­jää las­ta. Vai kas­vat­ti­ko yk­sin? Naa­pu­rit ja su­ku­lai­set pi­ti­vät huol­ta meis­tä, jopa pie­nen ky­läyh­tei­söm­me pos­tin­kan­ta­ja­kin kul­ki vie­rel­läm­me. Kou­lus­sa opet­ta­jat ky­se­li­vät äi­dil­tä mei­dän per­heen pär­jää­mi­ses­tä. Ku­kaan ei jää­nyt yk­sin.

Ky­men­laak­sos­sa päih­de- ja mie­len­ter­vey­son­gel­mat ovat kas­va­neet hä­lyt­tä­väs­ti. Koh­tuu­hin­tais­ten asun­to­jen vä­hyys, li­sään­ty­vä köy­hyys ja akuu­tit päih­de­on­gel­mat nä­ky­vät ar­jes­sa. Alu­eel­la on myös maan kor­keim­mat al­ko­ho­li­kuol­lei­suus­lu­vut.

Ta­lous­tie­tei­li­jä Mau­ri Ko­ta­mä­ki kir­joit­taa, et­tä ikään­ty­mi­nen tap­poi ta­lous­kas­vun Suo­mes­sa. No, se­hän on ol­lut sel­vä jo vuo­sia, et­tä van­huk­set ovat kai­ken pa­han al­ku. Jo 40 vuot­ta sit­ten sil­loi­nen Nur­mek­sen joh­ta­ja oli sa­no­nut sil­loi­sel­le eläk­keel­lä ole­val­le en­ti­sel­le työn­te­ki­jäl­leen, et­tä van­hat olet­ten, on­gel­ma­jä­tet­tä!

Olen 70-vuo­ti­as eläk­keel­lä ole­va pas­to­ri, joka kol­mi­vuo­ti­aas­ta as­ti on jou­tu­nut käyt­tä­mään eri­lai­sia ter­veys­pal­ve­lu­ja – Kot­kan­saa­ren sai­raa­las­sa, Las­tenk­li­ni­kal­la, Me­hi­läi­ses­sä, Päi­jät-Hä­meen kes­kus­sai­raa­las­sa ja Kot­kas­sa kes­kus­sai­raa­las­sa. Ja nyt olen hy­vin huo­lis­sa­ni jul­ki­sis­ta ter­vey­den­hoi­to­pal­ve­luis­ta sekä sii­tä, mil­lais­ta ter­vey­den­hoi­toa ja mil­lä hin­nal­la ai­kui­set lap­se­ni sekä pie­nem­mät lap­sen­lap­se­ni tu­le­vai­suu­des­sa saa­vat.

Pu­he­li­mes­sa vas­taus­ten odot­ta­mi­set, hoi­don­tar­peen ar­vi­oin­nit ja pit­kät jo­no­tu­sa­jat tur­haut­ta­vat po­ti­lai­ta. Ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mäs­sä on sol­mu­koh­tia, jot­ka es­tä­vät hoi­don jat­ku­vuut­ta ja tuot­ta­vuut­ta.

Van­hus­ten­hoi­don hen­ki­lös­tö­mi­toi­tus­ta on nos­tet­ta­va useim­mis­sa yk­si­köis­sä ny­kyi­ses­tä 0,6 mi­ni­mi­ta­sos­ta, jot­ta voi­daan tur­va­ta sekä van­hus­ten et­tä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan tur­val­li­suus.

Jär­jes­tö­jen ja yh­dis­tys­ten tu­le­vai­suus näyt­tää epä­var­mal­ta, sil­lä nii­den avus­tuk­sia uha­taan nyt mo­nel­ta eri ta­hol­ta. Hal­li­tus on jo aloit­ta­nut so­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen val­ti­o­na­vus­tus­ten mit­ta­vat ja no­pe­at leik­kauk­set. Myös mo­nel­la hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on ko­vien sääs­tö­ta­voit­tei­den vuok­si pai­nei­ta lei­ka­ta jär­jes­tö­a­vus­tuk­sis­ta.

Nuo­ruus ei ole kuin en­nen. Nuor­ten ko­ke­mat pai­neet ovat kas­va­neet val­ta­vik­si. Pai­nei­ta tu­lee use­as­ta suun­nas­ta, kai­kil­la elä­män aloil­la.