Kun leh­tiä lu­kee tun­tuu, et­tä työn­te­ki­jä hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on pelk­kä var­jo, pal­luk­ka, jo­hon me­nee x mää­rä ra­haa.

Kot­kan lii­kun­ta­pal­ve­lui­den tu­le­vai­suus näyt­tää syn­käl­tä. Kau­pun­gin toi­men­pi­de-eh­do­tuk­set vuo­sil­le 2025–2030 osoit­ta­vat, et­tei ny­kyi­sil­lä mää­rä­ra­hoil­la voi­da yl­lä­pi­tää edes ny­kyis­tä lii­kun­ta­paik­ka­ver­kos­toa. Tämä tar­koit­taa lii­kun­ta­paik­ko­jen lak­kaut­ta­mis­ta, tal­vi­lii­kun­nan heik­ke­ne­mis­tä ja kun­ta­lais­ten tal­koo­työn li­sään­ty­mis­tä. On­ko tämä suun­ta, jo­hon ha­lu­am­me Kot­kan vie­dä?

Ylei­siä to­te­a­muk­sia vaa­li­ken­täl­lä on ol­lut ”mik­si ää­nes­täi­sin”, ”asi­at ei kos­ke mi­nua”, ”en ole ää­nes­tä­nyt vuo­siin”.

Ta­val­li­sel­la kan­sa­lai­sel­la oli­si toi­vo­mus, et­tä kun­tien edus­ta­jat al­kai­si­vat ajat­te­le­maan jär­jel­lä. Ei­kä teh­dä ku­ten en­nen­kin on teh­ty. Ei­kä us­koa en­nus­tuk­seen tai van­hoi­hin ti­las­toi­hin, joka muut­tu­vat sik­si, kun maa­il­ma muut­tuu koko ajan ym­pä­ril­läm­me.

Kult­tuu­ri to­del­la­kin kuu­luu kai­kil­le. Se on mei­dän ar­ki­päi­vää, py­hä­päi­vää. Sitä teh­dään mis­sä vain. To­sin olem­me tot­tu­neet, et­tä sitä löy­tyy te­at­te­ris­ta, kon­ser­teis­ta jne. Mut­ta sitä on myös siel­lä mis­sä ih­mi­set koh­taa­vat, ta­paa­vat tut­tu­ja ja myös tun­te­mat­to­mia.

Itä­me­ri ja Suo­men­lah­ti osoit­ti­vat jo het­ken ajan pa­ra­ne­mi­sen merk­ke­jä, ja ka­don­nut­ta la­jis­toa al­koi pa­la­ta juu­ril­leen. Vii­me vuo­det ovat kui­ten­kin tuo­neet huo­les­tut­ta­via merk­ke­jä: si­ni­le­vä­ku­kin­nat li­sään­ty­vät, hap­pi­ka­to pa­he­nee, ja re­he­vöi­ty­mi­nen kiih­tyy. Tämä ke­hi­tys on py­säy­tet­tä­vä heti – ja suun­ta kään­net­tä­vä ta­kai­sin pa­rem­paan.

Per­he on yh­teis­kun­tam­me pe­ru­syk­sik­kö. Lap­suu­des­sa­ni meil­lä oli jo eri­lai­nen per­he. Isä oli kuol­lut ja äi­ti kas­vat­ti yk­sin nel­jää las­ta. Vai kas­vat­ti­ko yk­sin? Naa­pu­rit ja su­ku­lai­set pi­ti­vät huol­ta meis­tä, jopa pie­nen ky­läyh­tei­söm­me pos­tin­kan­ta­ja­kin kul­ki vie­rel­läm­me. Kou­lus­sa opet­ta­jat ky­se­li­vät äi­dil­tä mei­dän per­heen pär­jää­mi­ses­tä. Ku­kaan ei jää­nyt yk­sin.

Ky­men­laak­sos­sa päih­de- ja mie­len­ter­vey­son­gel­mat ovat kas­va­neet hä­lyt­tä­väs­ti. Koh­tuu­hin­tais­ten asun­to­jen vä­hyys, li­sään­ty­vä köy­hyys ja akuu­tit päih­de­on­gel­mat nä­ky­vät ar­jes­sa. Alu­eel­la on myös maan kor­keim­mat al­ko­ho­li­kuol­lei­suus­lu­vut.

Ta­lous­tie­tei­li­jä Mau­ri Ko­ta­mä­ki kir­joit­taa, et­tä ikään­ty­mi­nen tap­poi ta­lous­kas­vun Suo­mes­sa. No, se­hän on ol­lut sel­vä jo vuo­sia, et­tä van­huk­set ovat kai­ken pa­han al­ku. Jo 40 vuot­ta sit­ten sil­loi­nen Nur­mek­sen joh­ta­ja oli sa­no­nut sil­loi­sel­le eläk­keel­lä ole­val­le en­ti­sel­le työn­te­ki­jäl­leen, et­tä van­hat olet­ten, on­gel­ma­jä­tet­tä!

Olen 70-vuo­ti­as eläk­keel­lä ole­va pas­to­ri, joka kol­mi­vuo­ti­aas­ta as­ti on jou­tu­nut käyt­tä­mään eri­lai­sia ter­veys­pal­ve­lu­ja – Kot­kan­saa­ren sai­raa­las­sa, Las­tenk­li­ni­kal­la, Me­hi­läi­ses­sä, Päi­jät-Hä­meen kes­kus­sai­raa­las­sa ja Kot­kas­sa kes­kus­sai­raa­las­sa. Ja nyt olen hy­vin huo­lis­sa­ni jul­ki­sis­ta ter­vey­den­hoi­to­pal­ve­luis­ta sekä sii­tä, mil­lais­ta ter­vey­den­hoi­toa ja mil­lä hin­nal­la ai­kui­set lap­se­ni sekä pie­nem­mät lap­sen­lap­se­ni tu­le­vai­suu­des­sa saa­vat.

Pu­he­li­mes­sa vas­taus­ten odot­ta­mi­set, hoi­don­tar­peen ar­vi­oin­nit ja pit­kät jo­no­tu­sa­jat tur­haut­ta­vat po­ti­lai­ta. Ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mäs­sä on sol­mu­koh­tia, jot­ka es­tä­vät hoi­don jat­ku­vuut­ta ja tuot­ta­vuut­ta.

Van­hus­ten­hoi­don hen­ki­lös­tö­mi­toi­tus­ta on nos­tet­ta­va useim­mis­sa yk­si­köis­sä ny­kyi­ses­tä 0,6 mi­ni­mi­ta­sos­ta, jot­ta voi­daan tur­va­ta sekä van­hus­ten et­tä hoi­to­hen­ki­lö­kun­nan tur­val­li­suus.

Jär­jes­tö­jen ja yh­dis­tys­ten tu­le­vai­suus näyt­tää epä­var­mal­ta, sil­lä nii­den avus­tuk­sia uha­taan nyt mo­nel­ta eri ta­hol­ta. Hal­li­tus on jo aloit­ta­nut so­si­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen val­ti­o­na­vus­tus­ten mit­ta­vat ja no­pe­at leik­kauk­set. Myös mo­nel­la hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on ko­vien sääs­tö­ta­voit­tei­den vuok­si pai­nei­ta lei­ka­ta jär­jes­tö­a­vus­tuk­sis­ta.

Nuo­ruus ei ole kuin en­nen. Nuor­ten ko­ke­mat pai­neet ovat kas­va­neet val­ta­vik­si. Pai­nei­ta tu­lee use­as­ta suun­nas­ta, kai­kil­la elä­män aloil­la.

Tär­kein val­men­ta­jan omi­nai­suus on vah­van kil­pai­lu­vie­tin ai­kaan­saa­mi­nen pe­laa­jan mie­len­ti­laan. Vä­hän sama kuin nor­ja­lais­hiih­tä­jil­lä. Pet­te­ri Sih­vo­nen spe­ku­loi so­mes­sa omaan ta­paan­sa SM-lii­gan joi­den­kin jouk­ku­ei­den pe­li­kir­jaa. Ny­ky­jää­kie­kos­sa val­men­ta­jan teh­tä­vä on psy­ko­lo­gi­nen. Kaik­ki ne pe­laa­jat jot­ka täl­lä het­kel­lä pe­laa­vat lii­gas­sa ovat am­mat­ti­lai­sia. Vaik­ka­kin ovat nuo­ria, ja vä­hän eh­kä ko­ke­mat­to­mi­a­kin muu­ta­ma. Ar­vo­kas omi­nai­suus val­men­ta­jas­sa, var­sin­kin nuo­ril­le pe­laa­jil­le on hä­nen hen­ki­set ky­kyn­sä pe­laa­jiin näh­den. Val­men­ta­ja on saa­nut kou­lu­tuk­sen ja ole­te­taan, et­tä hän tu­lee ih­mis­ten kans­sa toi­meen, niin se on tär­kein asia.

Ran­nat ovat Ha­mi­nas­sa veto- ja pi­to­voi­ma­te­ki­jä. Val­tuus­to hy­väk­syi mo­nien vai­hei­den ja vään­tö­jen jäl­keen kau­pun­ki­ran­to­jen yleis­suun­ni­tel­man 26.1.2021. Se oh­jaa kau­pun­gin omis­ta­mien ran­ta-alu­ei­den maan­käyt­töä pa­ran­ta­mal­la nii­den saa­vu­tet­ta­vuut­ta ja li­sää­mäl­lä kau­pun­gin me­rel­li­syyt­tä.

Toi­von, et­tä Kou­vo­lan kes­kus­kirk­ko säi­ly­tet­täi­siin. Sen sali on va­loi­sa ja pen­kit ovat mu­ka­va is­tua. Ik­ku­nas­ta voi kat­sel­la vaah­te­ra­pui­ta.

Pyh­tään puut­tu­va jouk­ko­lii­ken­ne on suu­tut­ta­nut mo­nia, me­noa oli­si Kot­kaan ja muu­al­le­kin, mut­ta bus­si­vuo­ro­ja ei ole tar­jol­la. Eri­tyi­sen han­ka­lak­si on ko­et­tu il­ta-, vii­kon­lop­pu- ja ke­sä­a­jat, kou­lu­a­jan ul­ko­puo­lel­la ei ole bus­si­lii­ken­net­tä. Ai­no­at vaih­to­eh­dot, On­ni­bus­sin pi­ka­vuo­rot kul­ke­vat E18 moot­to­ri­tien lii­tyn­tä­py­sä­keil­lä kir­kon­ky­läs­sä ja Sil­ta­ky­läs­sä.

Aka­tee­mik­ko Toi­vo Pek­ka­nen mää­rit­te­li elä­män­sä tar­koi­tuk­sek­si sen, et­tä ”nä­kee pi­dem­mäl­le kuin isän­sä näki”. Hy­vään elä­mään kuu­luu niin tie­dol­li­nen kuin hen­ki­nen kas­vu ja tie­ten­kin pää­sy täl­le kas­vun po­luil­le. Suom­me nuo­ril­le ajan ja so­si­aa­li­sen ti­lan kou­lu­tuk­seen. Kun jär­jes­täm­me jo­kai­sel­le kou­lu­tuk­sen mah­dol­li­suu­den, käy­täm­me täy­si­mää­räi­ses­ti in­hi­mil­li­sen osaa­mi­sen po­ten­ti­aa­lin.

Kou­vo­la on jäl­leen osoit­ta­nut, et­tei se ole luo­tet­ta­va so­pi­mus­kump­pa­ni. Kymi Sin­fo­niet­tan tu­ki­leik­kaus on suo­raa jat­ku­moa sil­le, mi­ten Kou­vo­la ai­em­min lui­ker­te­li ulos yh­tei­sen Xam­kin kam­puk­sen ra­ken­nus­ku­luis­ta. Kau­pun­ki hyö­tyy yh­teis­työs­tä, mut­ta ve­täy­tyy vas­tuis­taan ai­na, kun se on sil­le ta­lou­del­li­ses­ti kä­te­vää.