Pet­te­ri Or­pon (Kok.) hal­li­tus yh­des­sä PS:n, RKP:n ja KD:n kans­sa jät­tä­vät kan­sa­kun­nan hei­kom­mil­le ih­mi­sil­le kes­tä­mät­tö­mät jäl­jet. Ne nä­ky­vät seu­raa­vil­la­kin su­ku­pol­vil­la, kos­ka vä­hä­va­rai­suus ja köy­hyys on pe­riy­ty­vää sekä yli­su­ku­pol­vis­ta.

Ai­na toi­si­naan tör­mään kyy­ni­seen ajat­te­luun. ”Ei ku­kaan Kou­vo­laan ha­lua in­ves­toi­da, si­jain­ti on vää­rä!” Jon­ki­nas­teis­ta alem­muus­komp­lek­sia on sel­väs­ti ha­vait­ta­vis­sa. Yrit­tä­jien suun­nal­ta taas kuu­lee, et­tä kau­pun­gin ja yrit­tä­jien suh­de on tur­han ke­vyt ja lä­hin­nä nä­en­näi­nen. Pu­hu­taan, mut­ta oi­ke­as­ti ei teh­dä. Tai ai­na­kaan ei teh­dä to­sis­saan tai riit­tä­väs­ti, in­no­va­tii­vi­sel­la ot­teel­la.

Pe­rus­ter­vey­den­huol­lon vah­vis­ta­mi­nen ja per­hei­den sekä ikäih­mis­ten tu­ke­mi­nen ovat avai­na­se­mas­sa, kun ha­lu­am­me eh­käis­tä sai­rauk­sia ja hy­vin­voin­ti­on­gel­mia ajois­sa. En­nal­ta­eh­käi­sy ei ole pel­käs­tään in­hi­mil­li­ses­ti jär­ke­vää, vaan myös ta­lou­del­li­ses­ti kes­tä­vää.

Kot­kan seu­dun kan­na­tu­syh­dis­tys­pe­rus­tei­sen mu­siik­ki­o­pis­ton pää­toi­mi­pis­te si­jait­see Kot­kas­sa ja si­vu­pis­te on Ha­mi­nas­sa. Opis­to on jat­ka­nut pit­kä­jän­teis­tä tai­teen pe­ru­so­pe­tuk­sen la­ki­sää­teis­tä työ­tään mu­siik­ki­kou­lu­tuk­sen an­ta­ja­na sekä mu­siik­ki- ja kult­tuu­rie­lä­män vai­kut­ta­ja­na Kot­kas­sa 79 vuot­ta. Opis­to on kas­vat­ta­nut mo­nia kan­sal­li­sen jopa kan­sain­vä­li­sen ta­son muu­sik­ko­ja ja ka­pel­li­mes­ta­rei­ta.

Val­ta­o­sa kot­ka­lai­sis­ta on 15–64-vuo­ti­ai­ta. Yli 65-vuo­ti­ai­den osuus kas­vaa ja yli 75-vuo­ti­ai­den osuus on kas­vus­sa. Ikäih­mis­ten osuus Kot­kas­sa 29 pro­sent­tia.

Ly­hy­es­ti sa­not­tu­na po­lii­ti­kon teh­tä­vä­nä on edis­tää pää­tök­sil­lään yri­tys­ten ja kan­sa­lais­ten elin­mah­dol­li­suuk­sia. Va­li­tet­ta­vas­ti tämä asia on täy­sin unoh­tu­nut ny­kyi­sil­tä kan­sa­ne­dus­ta­jil­ta. Ai­ka ku­luu toi­nen tois­taan syyt­tä­mäl­lä.

Hen­ki­lös­tö­mi­toi­tuk­sen las­ke­mi­nen 0,6:een van­hus­ten ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­sa hoi­dos­sa ei pois­ta sitä to­si­a­si­aa, et­tä lain mu­kaan van­huk­sil­la on oi­keus tar­vit­se­maan­sa hoi­toon. Alu­ei­den po­liit­ti­sel­la joh­dol­la on­kin nyt vai­kea ti­lan­ne päät­tää mitä la­kia ri­ko­taan, kun sääs­tö­toi­mia teh­dään vä­lit­tä­mät­tä kan­sa­lais­ten hy­vin­voin­nis­ta.

Nato-jä­se­nyys yh­des­sä yh­tei­sen EU:n mää­rit­te­le­män ul­ko­po­liit­ti­sen lin­jan myö­tä Suo­men tur­val­li­suus­ta­sa­pai­no on epä­va­kau­tu­nut. Ve­nä­jä-suh­tei­den oma­eh­toi­nen ro­mut­ta­mi­nen, sekä vas­tak­kai­na­set­te­lun ko­ros­tus ovat luo­neet il­ma­pii­rin, jos­sa Suo­men en­nen va­kaa ul­ko­po­liit­ti­nen tila on va­ka­vas­ti häi­riin­ty­nyt, ai­heut­ta­en jopa vaa­ral­li­sen en­nal­ta ar­vaa­mat­to­man il­ma­pii­rin.

Suo­men nel­jä hal­li­tus­puo­lu­et­ta teki 1.4.2025 vii­saan pää­tök­sen aloit­taa Ot­ta­wan mii­na­kiel­to­so­pi­muk­ses­ta ir­taan­tu­mi­sen val­mis­te­lun. En ha­lua us­koa pää­tös­tä ap­ril­li­pi­lak­si, vaik­ka vie­lä vuon­na 2011 (kun mii­na­kiel­to­so­pi­muk­seen liit­ty­mi­ses­tä edus­kun­nas­sa ää­nes­tet­tiin), ää­nes­ti­vät kaik­ki pai­kal­la ol­leet kris­til­lis­de­mok­raa­tit, rkp:läi­set ja ko­koo­mus­lai­set sen puo­les­ta, et­tä mii­nat kiel­le­tään. Ta­kin­kään­tö sal­lit­ta­koon, kun sen te­kee oi­ke­aan suun­taan. Minä ja kaik­ki pe­rus­suo­ma­lai­set tie­ten­kin ää­nes­tim­me so­pi­mus­ta vas­taan jo sil­loin.

Kun kuun­te­lem­me po­lii­tik­ko­ja, muis­tam­me usein pa­rem­min sen, mi­ten he esit­ti­vät asi­an­sa kuin sen, mitä he sa­noi­vat. Vai­kut­ti­ko po­lii­tik­ko us­kot­ta­val­ta, va­kuut­ta­val­ta ja re­hel­li­sel­tä, vai jäi­kö tun­ne, et­tä hän ei tien­nyt mis­tä pu­hui tai eh­kä pii­lot­te­li jo­tain?

Kou­vo­la ja Kou­vo­lan seu­ra­kun­ta tar­vit­se­vat Kes­kus­kir­kon kal­tai­sen, ny­ky­ai­kai­sen mo­ni­toi­mi­ti­lan, joka ko­ko­aa ih­mi­set niin ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin kuin kon­sert­tei­hin­kin sekä mui­hin ti­lai­suuk­siin. Mi­kään muu Kou­vo­lan alu­eel­la ole­vis­ta kir­kois­ta ei pys­ty tar­jo­a­maan sa­man­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia kuin Kes­kus­kirk­ko eri­lais­ten ta­pah­tu­mien pi­to­paik­ka­na.

Olin 19.3 kai­hi­leik­kauk­ses­sa Kok­sin sil­mä­kes­kuk­ses­sa. Jäl­leen ker­ran kii­tol­li­se­na to­te­sin, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­een pal­ve­lu toi­mii, kun­han sin­ne pää­see.

Kun leh­tiä lu­kee tun­tuu, et­tä työn­te­ki­jä hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la on pelk­kä var­jo, pal­luk­ka, jo­hon me­nee x mää­rä ra­haa.

Kot­kan lii­kun­ta­pal­ve­lui­den tu­le­vai­suus näyt­tää syn­käl­tä. Kau­pun­gin toi­men­pi­de-eh­do­tuk­set vuo­sil­le 2025–2030 osoit­ta­vat, et­tei ny­kyi­sil­lä mää­rä­ra­hoil­la voi­da yl­lä­pi­tää edes ny­kyis­tä lii­kun­ta­paik­ka­ver­kos­toa. Tämä tar­koit­taa lii­kun­ta­paik­ko­jen lak­kaut­ta­mis­ta, tal­vi­lii­kun­nan heik­ke­ne­mis­tä ja kun­ta­lais­ten tal­koo­työn li­sään­ty­mis­tä. On­ko tämä suun­ta, jo­hon ha­lu­am­me Kot­kan vie­dä?

Ylei­siä to­te­a­muk­sia vaa­li­ken­täl­lä on ol­lut ”mik­si ää­nes­täi­sin”, ”asi­at ei kos­ke mi­nua”, ”en ole ää­nes­tä­nyt vuo­siin”.

Ta­val­li­sel­la kan­sa­lai­sel­la oli­si toi­vo­mus, et­tä kun­tien edus­ta­jat al­kai­si­vat ajat­te­le­maan jär­jel­lä. Ei­kä teh­dä ku­ten en­nen­kin on teh­ty. Ei­kä us­koa en­nus­tuk­seen tai van­hoi­hin ti­las­toi­hin, joka muut­tu­vat sik­si, kun maa­il­ma muut­tuu koko ajan ym­pä­ril­läm­me.

Kult­tuu­ri to­del­la­kin kuu­luu kai­kil­le. Se on mei­dän ar­ki­päi­vää, py­hä­päi­vää. Sitä teh­dään mis­sä vain. To­sin olem­me tot­tu­neet, et­tä sitä löy­tyy te­at­te­ris­ta, kon­ser­teis­ta jne. Mut­ta sitä on myös siel­lä mis­sä ih­mi­set koh­taa­vat, ta­paa­vat tut­tu­ja ja myös tun­te­mat­to­mia.

Itä­me­ri ja Suo­men­lah­ti osoit­ti­vat jo het­ken ajan pa­ra­ne­mi­sen merk­ke­jä, ja ka­don­nut­ta la­jis­toa al­koi pa­la­ta juu­ril­leen. Vii­me vuo­det ovat kui­ten­kin tuo­neet huo­les­tut­ta­via merk­ke­jä: si­ni­le­vä­ku­kin­nat li­sään­ty­vät, hap­pi­ka­to pa­he­nee, ja re­he­vöi­ty­mi­nen kiih­tyy. Tämä ke­hi­tys on py­säy­tet­tä­vä heti – ja suun­ta kään­net­tä­vä ta­kai­sin pa­rem­paan.

Per­he on yh­teis­kun­tam­me pe­ru­syk­sik­kö. Lap­suu­des­sa­ni meil­lä oli jo eri­lai­nen per­he. Isä oli kuol­lut ja äi­ti kas­vat­ti yk­sin nel­jää las­ta. Vai kas­vat­ti­ko yk­sin? Naa­pu­rit ja su­ku­lai­set pi­ti­vät huol­ta meis­tä, jopa pie­nen ky­läyh­tei­söm­me pos­tin­kan­ta­ja­kin kul­ki vie­rel­läm­me. Kou­lus­sa opet­ta­jat ky­se­li­vät äi­dil­tä mei­dän per­heen pär­jää­mi­ses­tä. Ku­kaan ei jää­nyt yk­sin.